Edellisviikolla suomikoululaisten teemana oli ISÄT isänpäivän kunniaksi. Suomessa kun juhlitaan isänpäivää marraskuun toinen viikonloppu. Isät ovat siitä mahtavia tyyppejä, että niiden kanssa voi usein hieman hullutella ja leikkiä vaikka minkälaisia leikkejä pihalla. Milloin isä on se hirvittävän iso hirviö, joka juoksee leikkipuistossa hippaa lasten kanssa, tai rakentaa lasten kanssa hienoimmat hiekkalinnat. Monet suomikoululaiset intoutuivatkin kertomaan, millainen heidän isänsä on ja mikä on parasta juuri omassa isässä.
Eskarilaisten ryhmässä keskusteltiin, mitä jokaiselle kuuluu ja niiden pohjalta piirrettiin paperille oma tunnetila. Paperille syntyikin monta energistä ja iloista tuotosta. Energisyys voi olla vaikkapa sellainen tunne, että on tosi vahva ja jaksaa nostella painavia esineitä, kun taas toiselle suomikoululaiselle energisyys näkyy siinä, että haluaa hymyillä koko ajan. Suomikoululaiset saivat myös kuvailla, minkä värisinä eri tunnetilat heille näyttäytyvät. Jokainen eskarilainen tiesi tämän pohjalta kertoa, mikä on isän lempiväri ja siitä se ajatus sitten syntyikin, millaisia isänpäiväkortteja tehdään. Tunnetiloista keskusteleminen ja värien maailmaan perehtyminen vei niin paljon aikaa, että suomikoululaiset saivat kotitehtäväksi viimeistellä aloitetut kortit isille.
Pienten kerholaisten ryhmässä keskusteltiin erilaisista perheistä ja isistä. Isille askarreltiin hienot pöllöt, ja nämä pöllöt eivät olekaan ihan tavalliset askartelupöllöt vaan pöllön vatsan alle oli piilotettu yllätys – nimittäin suklaasuukko. Opettaja oli varannut muutaman ylimääräisen suukon mukaan, ja pienet suomikoululaiset olivatkin fiksuja tässä kohtaa, kun he ilmoittivat, että pöllön sisälle oli laitettava kaksi suklaasuukkoa, koska myös lahjan antajan täytyi saada yksi suklaasuukko.
Koululaisten ryhmässä tehtiin myös kortit isille. Kortin etupuolelle kirjoitettiin isän nimi pystysuoraan ja isän nimestä keksittiin vaakasuoraan sopivat adjektiivit kuvaamaan isiä. Sisäpuolelle liimattiin valmis teksti, johon lisättiin sopivat kohdat omasta isästä.
Pienet koululaiset askartelivat kortteja isille, äidille, mummulle ja pappalle
Musiikki ja varsinkin suomalaisten laulujen kuunteleminen on yksi iso osa Suomi-koulun opetusta, koska musiikin avulla on helppo oppia uusia asioita suomen kielellä. Tulevatpa siinä samalla tutuksi myös monet suomenkieliset lastenlaulut, jotka monet vanhemmatkin vielä muistavat omasta lapsuudestaan. Isojen ryhmäläisten yhtenä Suomi-koulu perinteenä on Suomi-koulun levyraadin järjestäminen aika ajoin. Tällä kertaa levyraadissa oli neljä suomalaista bändiä edustettuna. Musiikin soidessa, oppilaat tekivät muistiinpanoja ja antoivat pisteitä jokaiselle bändille. Sitten sen jälkeen kukin sai omalla vuorollaan kertoa, mistä kappaleesta tykkäsi eniten. Kappaleita ei analysoitu vain musiikin tai sanojen perusteella, vaan kritiikkiä tai kannustusta sai myös osaksi, millainen lauluääni laulajalla oli ja, miten eri instrumentteja käytettiin. Ensimmäisen palkinnon voitti tällä kertaa Alman uusi kappale, ja Mikael Gabrielin menevä kappale sijoittui hyvälle kakkossijalle.
Isänpäivänä suomikoululaisten perheissä isät saivat hienot itsetehdyt kortit, ja kerholaisten pöllö-yllätykset saivat myös kerholaistenkin suut makeaksi. Yhden suomikoululaisen osuvin kuvaus isästä oli, että parasta isässä on se, kun iltaisin saa istua isän viereen ja vain jutella päivän tapahtumat isän kanssa ihan kahdestaan.
Näin ollen, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein iloista marraskuuta ja pian onkin aika aloittaa jo jouluvalmistelut!
