Kirjoittajan arkistot:Piia Bränfors

Uusi lukuvuosi on vihdoin ja viimein alkanut!

Winterthurin Suomi-koulun uusi lukuvuosi alkoi edellisviikolla aurinkoisessa säässä. Mikä on varma loppukesän ja syksyn merkki Suomi-koulun alkamisen lisäksi? No tietenkin korkeiksi kasvavat pellon reunalla kukkivat auringonkukat, joissa pörrää paljon kaikennäköisiä kimalaisia ja pörriäisiä. Ensimmäisen koulupäivän teemana oli auringonkukkaloru ja keltaisten auringonkukkien ja ampiaisten askartelu. Koulumme puheenjohtaja piti perinteisesti koulun pihalla lyhyen puheen ja toivotti kaikki oppilaat tervetulleiksi uudelle lukuvuodelle. Sen jälkeen oppilaat siirtyivätkin kukin oman opettajansa johdolla luokkiin.

Puheenjohtajan terveiset

Koululaisten ryhmässä oppilaat esittelivät aluksi itsensä ja sen jälkeen olikin vuorossa piirustustehtävä liittyen kesään. Koululaiset piirsivät tai maalasivat, mitä sitä olikaan tullut tehtyä kesällä ja mikä oli ollut kaikista hauskinta koko kesässä. Moni suomikoululainen oli päässyt pitkästä aikaa käymään Suomessa tapaamassa sukulaisia ja kavereita ja moni ilmoittikin parasta kesässä olleen Suomessa vierailun. Nyt kun vihdoin moni suomikoululainen oli päässyt matkustamaan niin teemana oli myös tutustua ”matka-laulun” avulla, miten Suomessa ja muissa maissa tervehditään toisia. Oli hauska huomata, että oppilailla oli suomeksi monta erilaista tervehdystapaa: yksi sanoi moi, toinen hei ja kolmas saattoi sanoa moro. 

Kerholaiset jäivät puheenjohtajan puheen jälkeen koulun pihalle puuhastelemaan. Kerholaisten oma opettaja ei valitettavasti päässyt ensimmäiselle oppikerralle mutta sijaisiksi oli löytynyt kaksi vanhempaa, jotka hoitivat pienten suomikoululaisten ensimmäiset tunnit loistavasti. Alussa kerholaiset tutustuivat hieman toisiinsa ja kaikki saivat vuoron perään kertoa, mitä kesällä oli tehty. Sitten olikin vuorossa ilmapallojen puhaltamista ja mikäs olikaan hauskempaa kuin puhaltaa ensin ilmaa palloihin, jonka jälkeen niihin sai maalata mustalla tussilla nauravat naamat. Ilmapallojen väriksi oli valikoitunut keltainen ja moni kerholainen tiesikin monta asiaa tai esinettä, jotka ovat keltaisia. Pihalla puuhastelun jälkeen kerholaiset pääsivät vielä askartelemaan ja maalaamaan keltaisia auringonkukkia luokkaan. 

Eskarin kakkosluokkalaiset askartelivat yhdessä paperilautasista keltaisia ampiaisia ja mahtuipa ampiaisten joukkoon myös yksi keltainen Ilves. Eskarilaiset saivat tehtäväksi hieman virkistää muistia ja kertailla, mitkäs ne Suomi-koulun säännöt olivatkaan eli, mitä käytävillä ja luokissa on lupa tehdä ja mitä ei. Yksi oppilaista mietti tovin, mitä Suomi-koulussa saisi sanoa, ja oli ylpeä esittäessään, että esimerkiksi Mario ja Luigi -sanat olivat hyväksyttyjen listassa, kun taas huutaa ei saa ollenkaan. Muutama eskarilainen muisti myös hyvin, kuinka jännittävää ensimmäinen kerta Suomi-koulussa oli, ja siksi olikin tärkeää käydä kerholaisten ryhmässä nopeasti tarkastamassa, miten pienempi sisarus pärjää ekaa kertaa Suomi-koulussa.

Ampiainen, vai oliko tämä sittenkin se Ilves?

Eskarin ekaluokkalaisten ryhmässä jäätiin ensin pihalle tutustumaan toisiin. Eskarilaiset kertoilivat kesästä, ja kukin sai vuorollaan kertoa, mistä asiasta tykkää eniten. Alku tutustumisen jälkeen pihalla puhalleltiin saippuakuplia ennen kuin siirryttiin sisälle omaan luokkaan. Luokassa eskarilaiset saivat tehtäväksi lorutella aurinkokukkalorua ja tutustuttiin opettajan johdolla Mintun luontokirjaan, josta löytyikin monia tuttuja eläimiä ja kukkasia. Siitä intoutuneena, eskarilaiset ehtivät vielä tunnin lopuksi askarrella auringonkukat kotiin vietäväksi.

Mistä oli tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulukerta tehty? Hieman jännittyneistä nauruntirskahduksista, aurinkokukkien askarteluista sekä uusien ja vanhojen suomikoululaisten tapaamisesta.  Siitä oli tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulukerta tehty!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää alkanutta lukuvuotta!

Suomi-koulun kevät ja kesälaitumille siirtyminen

Parantuneen koronatilanteen myötä Suomi-koulumme sai loppukevään toimia lähiopetuksessa. Vaikka etäopiskelu ja etätunnit ovatkin sujuneet suomikoululaisilta erinomaisesti koko alkutalven, oli kyllä mahtavaa palata lähiopetuksen pariin. Koululaiset saivat pitkän tauon jälkeen tavata ryhmissä Suomi-koulun kavereita ja opettajat pääsivät opettamaan oppilaille uusia asioita ilman ruutua. Pienempiä oppilaita saattoi ehkä hieman jännittää, mutta se jännitys kaikkosi nopeasti, kun taas päästiin yhdessä touhuamaan.

Kevään aikana koulussamme järjestettiin perinteinen ensiapu- ja paloharjoituskerta. Koulussamme järjestetään joka vuosi paloharjoitus, jotta oppilaat oppisivat, mitä oikeassa hätätilanteessa kuuluu tehdä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, ja tällaisia tilanteita ei koskaan voi harjoitella liiaksi. Ensin suomikoululaiset poistuivat oikeaoppisesti opettajan johdolla paloharjoituksen aikana luokkahuoneista pihalle. Paloharjoituksen jälkeen isot oppilaat katsoivat hätäkeskuksen opetusvideon, jossa lapsi soittaa hätäkeskukseen kaverinsa puolesta. Lapset pääsivät evästauon jälkeen itse pihalle harjoittelemaan, miten hätätilanteessa kuuluu toimia. Jokainen sai vuorollaan soittaa hätäkeskukseen, olla loukkaantunut ja toimia myös hätäkeskuksen puhelimessa.

Pienet eskarilaiset askartelivat opettajan kanssa, mihin numeroon kuuluu soittaa kun on kyseessä hätätilanne.

Tänä vuonna yksi Suomi-koulumme opetuskerroista osui lähelle vappua, ja koululaiset pääsivätkin juhlistamaan omissa ryhmissä vappua. Vappua isot suomikoululaiset juhlivat yhdessä askartelemalla jokainen oman vappunaamarin. Jokainen sai valkoisen naamarin, ja sen sai maalata ja koristella ihan oman mielensä mukaan. Yksi vappunaamari sai alussa jopa oman maskin ennen kuin vappunaamarin koristelu alkoi. Vappunaamareista tuli todella hienoja luomuksia, ja siitä olikin hyvä aloittaa vapun vietto munkkien ja siman kera.

Kun kesä virallisesti alkoi kesäkuussa, suomikoululaiset pääsivät nauttimaan vihdoin ja viimein hieman lämpimämmästä säästä pihalla. Loppukevät oli hieman koleahko verrattuna viime vuoden helteisiin, mutta onneksi ne lämpimät aurinkoiset päivät sieltä vihdoin ja viimein saapuivat. Pienet kerholaiset pohtivat, mitä asioita sitä sitten kuuluukaan kesään. Ensimmäisenä tuli mieleen tietenkin kesän yksi ehdoton herkku, mitä on ihana kuumalla säällä syödä: jäätelö! Keskustelu parhaimmasta jäätelömausta mietitytti kerholaisia ja moni tykkäsikin mansikasta taikka suklaasta, mutta moni muukin jäätelöherkku sai kannatusta. Yhden kerholaisen mielestä paras jäätelö oli sellainen, missä on monta makua yhdessä ja siitä se ajatus sitten syntyikin, että asfalttiin maalattiin jäätelöitä, joissa oli monia herkullisia makuja.     

Suomi-koulumme kesäjuhla järjestettiin tänä vuonna hieman eri tavalla kuin viime ja edellisvuosina. Viime vuonna emme voineet juhlistaa lukuvuoden päättymistä yhdessä, mutta tänä vuonna oppilailla ja vanhemmilla oli mahdollista viettää koulun päättymistä yhdessä koulun alueella. Hienosta säästä johtuen, oppilaat olivat pihalla omissa ryhmissä. Opettajat olivat järjestäneet erilaisia pisteitä, joissa leikittiin ja pelattiin erilaisia pelejä. Parituntinen kesäjuhla kuluikin suomikoululaisten pelatessa ja leikkiessä eri pelejä yhdessä muiden ja opettajien kanssa.

Pienet koululaiset päättivät koota Tatun ja Patun Suomi-palapelin ja sitten keskusteltiinkin, missä kaikkialla Suomessa lapset ovat käyneet ja aikooko moni lähteä tänä kesänä Suomeen vierailulle. Suomi-koulussa oppilaiden juuret eivät ole vain tietyltä alueelta Suomesta, vaan melkein koko Suomi pohjoisesta etelään ja idästä länteen on edustettuna Suomi-koulussamme.    

Maalauspisteeseen opettajat olivat keränneet ison pussillisen erikokoisia kiviä mukaan Suomi-koululle. Koululaiset saivat valita mieleisensä kiven ja he pääsivät maalaamaan kivistä kesäisiä leppäkerttuja ja mansikoita. Mansikoista ja leppäkertuista tuli todella upeita, ja saattoi sitä väriä löytyä muutaman kerholaisenkin kädestä ja jopa kengänpohjasta.  

Kesäjuhla huipentui jäätelöhetkeen kavereiden ja opettajan kanssa ja todistusten jakamiseen. Jäätelö maistuukin parhaimmalta kesäisessä auringonpaisteessa kavereiden kanssa syötynä!

Tämä lukuvuosi on ollut täynnä jos jonkinnäköistä yllätystä ja etätunnit ovat tulleet oppilaille tutuiksi. Tästä onkin hyvä lopettaa tämä erikoinen lukuvuosi ja kirmata ansaitulle kesälomalle! Myös koulumme pitkäaikainen rahastonhoitaja Outi lopettaa tähän lukuvuoteen Suomi-koulussamme toimimisen. Winterthurin Suomi-koulu haluaa kiittää Outia kaikista näistä vuosista koulumme rahastonhoitajana ja toivottaa Outille ihanaa kesää!  

Winterthurin Suomi-koulu kiittää kaikki oppilaita, vanhempia ja opettajia tästä lukuvuodesta!

Hyvää kesälomaa kaikille ja nähdään elokuussa taas!

Miten pitää yllä lasten / nuoren suomen kieltä, kun Suomi-kouluun meneminen ei enää onnistu?

Suomi-koulua käydään yleensä aina 12 ikävuoteen asti, ja yläasteelle siirryttäessä lapset lopettavat yksitellen Suomi-koulun kukin eri syistä.  Yläasteella opiskelutahti on kova ja vapaa-aikaa on vähän. Vapaa keskiviikko-iltapäivä on usein viikon kohokohta ja/tai pyhitetty muille harrastuksille. Ehkä kosketus entiseen kotimaahan tai vanhemman kotimaahan häilyy, ja lapsi ei näe enää syytä osallistua Suomi-kouluun. Voi myös olla, että lapsen varttuessa nuoreksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat.

Suomi-koulun loppuessa, nuori ei menetä ainoastaan paikkaa, missä opiskella omaa äidinkieltä vaan myös paikan, jossa tapaa muita samankielisiä nuoria. Suomen kieli voi helposti heikentyä, koska nuori opiskelee valtakielellä ja suurimmaksi osaksi kaverit tulevat omasta kotimaasta. Suomen puhuminen ja kuuleminen saattaa jäädä ainoastaan lomien Suomi-vierailujen ajaksi. Tästä voi helposti syntyä noidankehä, kun nuori ei enää halua käyttää suomen kieltä, koska kokee sen vaikeaksi. Nuori voi ymmärtää kaiken puhutun, mutta itse puhuminen voi nousta nopeasti haasteeksi.

Tämän takia Winterthurin Suomi-koulun mielestä on ehdottoman tärkeää, että nuorilla on myös samat mahdollisuudet puhua ja oppia omaa äidinkieltä kuin nuorimmilla lapsilla.  

Siksi ehdotammekin: Nuori, osallistu Suomi-kouluun etänä!

Kun Suomi-koulumme pandemian myötä siirtyi etäopiskeluun, saimme oppilaiden kanssa kokeilla, miten oppitunnit sujuvat tietokoneen välityksellä, ZOOMissa. Monet lapset ja varsinkin vanhemmat oppilaat pitivät tästä vaihtoehdosta: enää ei tarvinnut lähteä kotoa mihinkään ja aika ei kulunut matkoihin. Sai käpertyä mukavasti vaikkapa sohvankulmaan tai linnoittautua omaan huoneeseensa. Tästä kokemuksesta syntyi ajatus, että nuoretkin voisivat innostua tästä.

Nuorten Suomi-koulu

  • Milloin & missä: kerran kuukaudessa ZOOMissa 2 tunnin ajan (päivä voidaan valita nuorten toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan)
  • Kenelle: noin 13-16 vuotiaille (yläasteen ensimmäiseltä luokalta aina lukioon asti)
  • Teema: ajankohtaiset aiheet, jotka koskettavat nuoria Suomessa (ja Sveitsissä/maailmalla) (mitä Suomessa tapahtuu? Politiikassa? Mediassa? Musiikkisaralla? Mikä Suomessa on “in”? Mistä kaikki puhuvat? Nuoren tulevaisuuden suunnitelmat?)
  • Vierailut: Nuorten ryhmään kutsuttaisiin vieraita Suomesta kertomaan tietyistä aiheista tai esittelemään itsensä ja työnsä

Nuorten ryhmän tarkoitus olla paikka, missä jaetaan kuulumiset, suunnitelmia, urahaaveita ja milloin mitäkin!

Kiinnostuitko? Ilmoittaudu linkistä: https://win-suomikoulu.ch/ilmoittautuminen2021-2022/

OSA 2: Suomi-koulun HELMIKUU

Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, tapahtui myös säässä täyskäännös. Jos tammikuussa oli kylmä jopa paikoin -15 C astetta, niin helmikuussa Zürichin kantoonissa sai jo melkein vetää shortsit jalkaan ja t-paidan päälle pihalle lähtiessä, koska niin lämmin oli. Lämpömittari hivuttautui +17C asteen puolelle ja lumet sulivat ennätysvauhtia pois kukkien tieltä.

Helmikuun alussa Suomi-koulun teemana oli ystävät lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. Pienet kerholaiset askartelivat punaisesta, vaaleanpunaisesta, violetista tai mitä väriä nyt sattuikaan löytymään kotoa, erilaisia ystävänpäiväkortteja. Ystävänpäivänkortteihin liimattiin itseleikattuja sydämiä. Sydämen leikkaaminen voi olla vaikeaa jopa aikuisille, kun sydämen sivut eivät välttämättä koskaan tule tasaiseksi, mutta suomi-koulun opettajalla olikin tähän oiva ratkaisu: paperi taitettiin ja vain puolikas sydän piirrettiin paperille. Pienet kerholaiset leikkasivat taitavasti erilaisia ja erikokoisia sydämiä ja ai, että kun niistä tuli hienoja ja omanlaisia. Postin mukana tuli sydänkirjekuori, johon kerholaiset pystyivät sujauttamaan itsetehdyn korttinsa ja lähettämään sen jollekin tärkeälle ja rakkaalle ihmisille. Kortteja tulikin tehtyä Suomi-koulukerran jälkeen vino pino, koska monta korttia piti lähettää myös Suomeen mummille, kummeille ja tutuille.

Kerholaiset saivat kirjeen täynnä erilaisia tehtäviä. Opettajan kanssa oppilaat keskustelivat eri tunteista, ja miltä ne tunteet näyttävät. Jokainen oppilas sai tehtäväksi piirtää minionille suun ja silmät tunteiden mukaisesti. Tunteiden näyttäminen on tärkeää, ja oppilaat tiesivätkin hyvin, että vihastunut minion näyttää aivan erilaiselta kuin iloinen minion. Lopuksi kerholaiset askartelivat sydämenmuotoisen minionin ystävänpäivän kunniaksi.   

Koululaiset löysivät kirjeestä paperiarkin täynnä erilaisia sanoja. Koululaisten tehtävänä oli väsätä eri sanoista oman runo. Moni koululainen osaa jo lukea ja, mikäs olikaan hauskempaa kuin lukea ääneen eri sanoja ja miettiä, minkä sanan valitsisi ensimmäisen sanan jälkeen. Jokainen koululainen sai valita niin monta sanaa omaan runoonsa kuin halusi. Yksi koululaisista päätti leikata kaikki sanat irti ja laittoi ne pussiin ja veti sitten yksi sana kerrallaan ylös. Siitä runosta tulikin oikein hauska, ja hauskempaa siitä teki vielä sen, että sanat pystyi kerta toisensa jälkeen laittamaan uudestaan pussiin ja joka kerta tuli luotua uusi runo.     

Helmikuun lopulla Suomi-koulussa piti järjestää perinteinen laskiaisrieha. Yleensä oppilaat ovat saaneet koristella omat laskiaispullansa ja, jos lunta on sattunut olemaan maassa, niin päivä on vietetty ulkona pulkkamäessä höyryävän kuumasta kaakaosta ja tuoreista laskiaispullista nauttien. Lumitilanteen ollessa hieman heikko (aurinkoinen sää näytti lähemmäs +15C astetta) ja ZOOMin välityksellä ulkoilu olisi ollut hieman hankalaa, niin mikäs olisikaan parempi ajatus kuin pannukakun leipominen laskiaisen kunniaksi. Jokainen suomikoululainen sai opettajalta alkuviikosta kauppalistan, mitä tarvikkeita pannukakun leipomiseen tarvittiin. ZOOMin välityksellä ryhmät leipoivat kukin omassa kotikeittiössä aikuisten valvoessa pienempiä uunin kanssa.

Oi sitä herkkua, kun pannukakku oli vihdoin ja viimein valmis. Suurimman osan mielestä parasta pannukakun kanssa oli hillo ja kermavaahto, mutta tykkäsipä joku myös kanelista pannukakun kanssa. Makuelämyksistä ei voi kiistellä ja kaikkien pannukakut osoittautuivat erittäin herkullisiksi, jopa niin herkullisiksi, että isille (taikka äidille) ei välttämättä enää illalla jäänyt yhtäkään palaa maistettavaksi.

Leipomisen jälkeen pienet kerholaiset saivat myös kotitehtäväksi etsiä kaikkea keltaista, sisältä ja ulkoa. Keltainen on kevään väri ja mikäs onkaan sen parempi kuin aloittaa maaliskuu täynnä auringoista energiaa.   

Kaksi ensimmäistä kuukautta on nopeasti vierähtänyt etäopiskelun parissa. Tämän kahden kuukauden aikana suomikoululaiset ovat hienosti ottaneet ZOOMin osaksi arkea opiskeluissa. Jopa pienet kerholaiset osaavat myös jo käyttää ZOOMia aikuisten kanssa mennen tullen ja tietävät odottaa, että pian taas siellä näkee kavereita Suomi-koulusta. Maaliskuu aloitetaan myös etäopiskeluna, ja näin ollen Winterthurin Suomi-koulu haluaa kiittää opettajia, vanhempia ja eritoten oppilaita siitä, miten hienosti kaikki ovat uuteen tilanteeseen sopeutuneet!

ISO KIITOS kaikille!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoista viikkoa!

Uusi vuosi 2021 – Suomi-koulu uusien haasteiden edessä

Vuosi vaihtui ja huonontuneen koronatilanteen vuoksi Suomi-koulumme seuraavat tunnit ainakin maaliskuuhun asti joudumme järjestämään etäopetuksena. Vaikka emme olekaan näiden kahden kuukauden aikana päässeet nauttimaan lähiopetuksesta, koulumme opettajat ovat pitäneet oppitunnit ZOOMin välityksellä. Vaikka oppituntien järjestäminen etänä tuokin omat haasteensa, monilta oppilailta on tullut kiitosta tuntien järjestämisestä. Varsinkin pienille koululaisille on ollut erittäin tärkeää, että hekin ovat jo «isoja» ja he saavat osallistuvat tietokoneen välityksellä oppitunneille aivan kuten isommatkin oppilaat. Käydäänpä kurkkaamassa, mitä suomikoululaiset ovat näiden kahden kuukauden aikana tehneet:

OSA 1: Suomi-koulun TAMMIKUU

Tammikuun alussa koko Sveitsissä satoi monin paikoin lunta yli 40 senttiä ja siitäkös lapsilla (sekä aikuisilla) riemu repesi. Pulkat ja kelkat olivat kaupoista loppuunmyyty yhdessä päivässä, liikenne oli täysin kaaoksessa, sillä vain julkisista kulkuneuvoista ainoastaan junat pystyivät ajamaan ja koko Zürichin kantoonin alue oli valtavan lumikaaoksen keskellä. Eskarin ekaluokkalaiset tiesivät, mitä lumiseen säähän tarvitaan: ainoastaan lämpimät vaatteet ja kengät ja sen jälkeen pulkka alle ja menoksi.

Pienet suomikoululaiset saivat lumista postia opettajalta. Kirjeestä paljastui värejä, paperia ja pillejä. Uuden vuoden kunniaksi pienet kerholaiset askartelivat opettajan kanssa, miltä uuden vuoden yönä taivaalla näytti ja millaisia isoja, valoisia ja hienoja raketteja oppilaat olivatkaan nähneet. Oi, että kun rakettien maalaaminen oli hauskaa, ja saipa pöytäkin muutaman uuden väriläiskän hyvästä suojauksesta huolimatta.  

Eskarilaisten teemana olivat eri eläimet ja kaikilla oli omat pehmolelut mukana. Etäkoulun yhtenä positiivisena tekijänä voidaan pitää sitä, ettei tarvitse valita vain yhtä pehmoeläintä mukaan vaan voi laittaa kaikki eläimet riviin istumaan ja näin kaikki pehmolelutkin pääsevät osallistumaan Suomi-koulun tunneille. Eskarilaiset bongasivat ja nimesivät metsäneläimiä eri videoista ja kuvista ja aiheena oli miettiä, mitä eri eläimet talvella tekevät. Oppilaat tiesivät hyvin, että karhut nukkuvat talviunta, mutta jänikset taas eivät, koska muutama oli lumessa nähnyt jäniksen (tai rusakon) jalanjäljet. Jotta oppilaat pääsivät myös vähän liikkumaan, opettaja järjesti lopuksi eskarilaisille jumppatuokion, jossa liikuttiin niin kuin eri eläimet liikkuvat.

Koululaiset pääsivät myös juttelemaan, mitä kaikkea kivaa lumessa voi tehdä. Posti oli tuonut oppilaille kirjeen, jossa oli ohjeet, mitä tunnin aikana tehtäisiin. Kirjeestä löytyi mustaa ja sinistä paperia, sekä liimaa. Yhdessä opettajan avulla, oppilaat saivat askarrella lumiukon, ensiksi värittämällä lumiukolle vartalon ja leikkaamalla lopuksi hatun, kädet sekä suun. Kotitehtäväksi oppilaat saivat, miettiä, mistä esineistä pystyy kirjoittamaan LUMI-sanan. Oppilaat olivatkin keksineet monia erilaisia tapoja, miten LUMI-sanan voi kirjoittaa esimerkiksi kynistä, taikka pelikorteista. Yksi koululainen löysi kirjahyllystään jopa kirjan, jonka nimi oli Lumi.   

Seuraavalla kerrallakin talven teema jatkui pienten kerholaisten Suomi-koulussa. Pienet kerholaiset maalasivat ensin revontulien eri värejä siniselle paperille vesiväreillä. Tällä kertaa postin mukana saapui erilaisia mustia, oransseja ja valkoisia soikioita ja ympyröitä. Niistä kerholaiset saivat askarrella pingviinin, jolla oli avonainen nokka. Jotta kerholaisten aika ei tulisi pitkäksi ja saataisiin paikat taas vetreäksi, niin pienet pääsivät myös tanssimaan uuden Revontuli-laulun mukana sekä jo tutuksi tulleen Leppäkerttu-laulun tahdissa. Pieneltä kerholaiselta kysyttäessä, parasta oli laulu ja tanssi, mutta myös vesiväreillä maalaaminen oli ihan huippua.

Talven teema jatkui myös eskarilaisten kanssa. Pihalla kun on kylmä ja lunta melkein polviin asti, on tärkeää olla sään mukaan varustautunut. Eskarilaiset tiesivät hyvin, että kylmällä ilmalla korvat eivät palellu ja kädet eivät jäädy, kun löytyy pipo ja lapaset. Siitä se idea sitten lähtikin, ja eskarilaiset askartelivat opettajan johdolla värikkäitä pipoja ja lapasia. Jumppatuokiossa oli tällä kertaa apuna noppa. Ensin keksittiin eri jumppaliikkeitä. Sen jälkeen noppaa heitettiin ja nopan osoittama lukumäärä kertoi, kuinka monta jumppaliikettä pitää tehdä.

Talvella on kiva katsella, kun lunta sataa (välillä todella paljon, ja välillä taas hitaasti). Lumihiutaleet voivatkin olla erikokoisia, erinäköisiä ja ei ole yhtä samanlaista hiutaletta. Koululaiset opettelivat opettajan kanssa leikkaamaan erikokoisia ja erinäköisiä lumihiutaleita. Saksien käyttö, varsinkin kun pitää taitella paperi erittäin pieneksi ja sen jälkeen leikata pienen pieniä kulmia oli välillä haastavaa, mutta lumihiutaleista syntyi todella upeita luomuksia. Lumihiutaleiden leikkaaminen oli niin hauskaa, että monen koululaisen oli vielä illalla ennen nukkumaanmenoa leikattava pari lumihiutaletta lisää valmiiksi, jotta saisi kiinnittää ne ikkunalle taikka lähettää Suomeen taikka vain näyttää isälle tai äidille, miten hienosti osaa itse leikata lumihiutaleen.

Isot koululaiset ovat nauttineet ZOOMin välityksellä opiskelusta täysin rinnoin. Viime kerralla, jokainen oppilas sai tehtäväksi piirtää olion. Jokainen oppilas antoi vuorollaan jonkun kuvauksen, mitä oliolla saattaisi olla esimerkiksi «pitkät kädet» taikka vaikka «pienet tulisilmät». Kun kaikki olivat saaneet kuvailla oliota, lopulta jokainen esitteli olionsa muille, usein naurun saattelemana.

Etätuntien aikana, isot suomikoululaiset ovat jo niin tottuneet etätyöskentelyyn, että he ehtivät tehdä vaikka mitä tehtäviä. Varsinkin sanasoppa-leikki on ollut oppilaiden suuressa suosiossa. Sanasoppa-leikissä kukin oppilas saa kirjoittaa keksimänsä sanan kirjaimet sekaisin chattiin ja muiden tehtävänä on arvata, mikä sana on. Välillä senat ovat menneet ihan sakaisin, eikun siis sanat sekaisin ja oppilaat ovatkin huomanneet, että kirjaimista saakin keksittyä monia eri sanoja ja sitä alkuperäistä sanaa onkin voinut olla vaikea löytää.    

Sellainen oli Suomi-koulun luminen ja talvinen tammikuu.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerrotaan, mitä erikoista tapahtuikaan helmikuussa…

Siihen asti, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille rauhallista iltaa!

Joulun odotusta Suomi-koulussa kahtena viimeisenä kertana ennen joulua

Tällä viikolla tiistaina alkoi joulukuu ja suurinosa suomikoululaisista herätessään huomasi ensilumen sataneen maahan. Oi sitä lasten riemua, kun aamupala oli nanosekunnilla syöty ja ulos oli päästävä hetipikimmiten. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa joulun odotus kuin riemunkiljahdukset ensilumen sataessa.

Edellisellä kerralla Suomi-koulussa tutustuttiin lasten oikeuksiin. Lasten oikeuksien viikkoa vietettiin 16.-22. marraskuuta. Pienet koululaiset käsittelivät tunnilla, mitä oikeuksia lapsilla on ja myös mitä erilaisuus tarkoittaa. Jokainen suomikoululainen sai piirtää oman kätensä paperille ja koristella sen oman mielensä mukaan. Pari kättä sai Suomen jääkiekkoliigan joukkueiden logoja koristeeksi, kun taas toisissa käsissä oli piirrettynä kukkasia ja jokainen sormi oli väritetty eri värillä. Kuten suomikoululaiset huomasivat, vaikka jokaisella on samanlainen käsi, jossa on viisi sormea niin jokaisesta kädestä tuli koristelemisen jälkeen erilainen kuin kaverilla on. Jokaisesta kädestä tuli omalla tavallaan hieno ja se kertoo kantajastaan paljon. Pari suomikoululaista intoutui myös keskustelemaan käsien maalaamisen ohella hieman enemmän jääkiekosta, koska tunnin jälkeen yhden koululaisen repusta löytyi jonkinnäköinen jääkiekon liigatilasto Suomi-koulutuotoksena.

Eskarilaiset sukelsivat Muumien maailmaan ja piirsivät upeita Muumilaaksoja. Mutta mitä olisikaan Muumilaakso ilman Muumi-hahmoja? Eskarilaiset liimasivat eri Muumi-hahmoja touhuamaan ympäri laaksoa, ja kävikin ilmi, että Pikku Myy oli ryhmän suosikkihahmo. Syyksi kerrottiin, että vaikka Myy on hyvinkin pieni, niin silti hän osaa aina pitää puolensa. Osan mielestä myös Myyn kepposet ovat hauskoja, yksi eskarilaisista muisti, miten Myy oli laittanut muurahaisia Muumipeikon sänkyyn ja sekös oppilaita nauratti. Kerholaisilla oli myös energiaa  vaikka kuinka paljon, niin tällä kertaa he pääsivät tanssimaan muumilaulujen tahtiin.

Isot koululaiset keskustelivat avaruudesta, ja mitä kaikkia eri planeettoja avaruudesta löytyykään. Linnunrata, painovoima ja eri taivaankappaleet tulivat kaikille tutuiksi eri tehtävien avulla. Taustalla soi tottakai Heavysauruksen ”Avaruuden autokorjaamo“.

Avaruusseikkailujen jälkeen oppilaat hyppäsivät takaisin maapallolle ja yhdelle tietylle mantereelle: Afrikka. Miten sitten Suomi-koulu ja Afrikka liittyvät toisiinsa? Varmastikin enemmän kuin yhdellä tapaa, mutta yksi lasten suosikeista on Kari Mannerlan 19-vuotiaana kehittämä lautapeli, josta tuli kansainvälinen menestys 1950-luvulla. Kyseessähän on monen suomalaisen suosikkipeli: Afrikan tähti. Tunnin aikana isot koululaiset pelasivat Afrikan tähteä ja oi sitä jännitystä, kuka löysikään ensimmäiseksi Afrikan tähden roistojen ja muiden timanttien ja rubiinien seasta.   

Pienten Suomi-koulu oli tällä kertaa enemmän omanlaista tanssimista kuin paikoillaan istumista. Omanlainen tanssiminen voi suomalaisten lastenlaulujen tahdissa olla ihan mitä vain, esimerkiksi tällä kertaa kerholaiset tanssivat lattialla vatsallaan tai pyörivät istualtaan ympyrää. Koska energiaa oli enemmän kuin pienessä kylässä, niin päätettiin rakentaa tuoleista niin suuri tunneli kuin pystytään. Siitä tunnelista tulikin aivan jättimäinen ja ei ihan tavallinen tunneli, sillä tämän tunnelin alta pystyi menemään monella eri tavalla, esimerkiksi selällään tai mahallaan ryömien ja kontaten. Tunnelissa ryömimisen aikana muutama pieni kerholainen löysikin pari ötökkää, jotka oli syytä pelastaa ulos, etteivät ne tallaantuisi kerholaisten jalkoihin tunnelissa. Muutama ötökkä ei valitettavasti enää elänyt löydettäessä, niin ne haudattiin koulun pihalle tunnin jälkeen, kun taas pari kerholaista päätti ilahduttaa äitiä ja isää ottamalla ne mukaansa kotiin omaksi lemmikkieläimeksi.

*****

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä ja Suomi täyttää 103 vuotta. Keskiviikkona oli viimeinen kerta Suomi-koulua ennen joululomaa. Pienten suomikoululaisten teemana oli itsenäisyyspäivä ja Suomen lippu. Tunnilla keskusteltiin, mistä lipun värit tulevat ja mikä kaikki onkaan sinistä ja valkoista. Moni tiesi, että lumi on valkoista ja sitä on Suomessa talvella tosi paljon, kun taas kesällä on kiva mennä uimaan Suomen sinisiin järvi -ja merivesiin.  

Isot koululaiset tekivät Tatu ja Patu-Suomi-palapelia Suomen syntymäpäivän kunniaksi. Palapelin kasaaminen on hauskaa puuhaa ja sen avulla on helppoa oppia, missä sijaitsee Suomen eri kaupunkeja. Oppilaat miettivät myös mihin kaupunkeihin Patu mahtaakaan matkustaa.

Koska joulu on jo ihan ovella, ja vallitsevan tilanteen myötä Suomi-koulun perinteistä joulujuhlaa ei voida ensi viikolla järjestää samalla tavalla kuin viime vuosina niin Suomi-koululaiset askartelivat joulukortteja ja kuuntelivat ja tanssivat joulumusiikin tahtiin. Isot koululaiset askartelivat joulukortit, johon leikattiin arkista sopivia sanoja, kun taas eskarilaiset koristelivat joulukuuset ja tontut.

Pienet eskarilaiset pääsivät osallistumaan tonttukouluun. Tonttukoulussa tapahtuikin kaikkea jännää, harjoiteltiin hiipimään ja piiloutumaan, koska pitäähän sitä kunnon tontun osata hiipiä hiirenhiljaa ja  piiloutua nopeasti, jos uteliaita lapsia sattuu kurkistamaan juuri ikkunasta. Opettajan oli välillä muistutettava, että tontut osaavat olla myös hipihiljaa, jotteivat lapset tiedä missä tontut ovat (tässä oli välillä hieman harjoittelemiseen varaa). Tonttukoulussa jokainen suomikoululainen myös askarteli itselleen tontun, joka sai pienen Suomen lipun käteensä.   

Joulun odotus on virallisesti alkanut ja tänään monissa suomikoululaisten kodeissa sytytetään kaksi sini-valkoista kynttilää Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Vaikka asuisikin kaukana Suomesta, myös ulkosuomalaisille Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä juhlapäivä!  

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Isänpäivään valmistumista ja Suomi-koulun perinteinen levyraati

Edellisviikolla suomikoululaisten teemana oli ISÄT isänpäivän kunniaksi. Suomessa kun juhlitaan isänpäivää marraskuun toinen viikonloppu. Isät ovat siitä mahtavia tyyppejä, että niiden kanssa voi usein hieman hullutella ja leikkiä vaikka minkälaisia leikkejä pihalla. Milloin isä on se hirvittävän iso hirviö, joka juoksee leikkipuistossa hippaa lasten kanssa, tai rakentaa lasten kanssa hienoimmat hiekkalinnat. Monet suomikoululaiset intoutuivatkin kertomaan, millainen heidän isänsä on ja mikä on parasta juuri omassa isässä.

Eskarilaisten ryhmässä keskusteltiin, mitä jokaiselle kuuluu ja niiden pohjalta piirrettiin paperille oma tunnetila. Paperille syntyikin monta energistä ja iloista tuotosta. Energisyys voi olla vaikkapa sellainen tunne, että on tosi vahva ja jaksaa nostella painavia esineitä, kun taas toiselle suomikoululaiselle energisyys näkyy siinä, että haluaa hymyillä koko ajan. Suomikoululaiset saivat myös kuvailla, minkä värisinä eri tunnetilat heille näyttäytyvät. Jokainen eskarilainen tiesi tämän pohjalta kertoa, mikä on isän lempiväri ja siitä se ajatus sitten syntyikin, millaisia isänpäiväkortteja tehdään. Tunnetiloista keskusteleminen ja värien maailmaan perehtyminen vei niin paljon aikaa, että suomikoululaiset saivat kotitehtäväksi viimeistellä aloitetut kortit isille.

Pienten kerholaisten ryhmässä keskusteltiin erilaisista perheistä ja isistä. Isille askarreltiin hienot pöllöt, ja nämä pöllöt eivät olekaan ihan tavalliset askartelupöllöt vaan pöllön vatsan alle oli piilotettu yllätys – nimittäin suklaasuukko. Opettaja oli varannut muutaman ylimääräisen suukon mukaan, ja pienet suomikoululaiset olivatkin fiksuja tässä kohtaa, kun he ilmoittivat, että pöllön sisälle oli laitettava kaksi suklaasuukkoa, koska myös lahjan antajan täytyi saada yksi suklaasuukko.

Koululaisten ryhmässä tehtiin myös kortit isille. Kortin etupuolelle kirjoitettiin isän nimi pystysuoraan ja isän nimestä keksittiin vaakasuoraan sopivat adjektiivit kuvaamaan isiä. Sisäpuolelle liimattiin valmis teksti, johon lisättiin sopivat kohdat omasta isästä.

Musiikki ja varsinkin suomalaisten laulujen kuunteleminen on yksi iso osa Suomi-koulun opetusta, koska musiikin avulla on helppo oppia uusia asioita suomen kielellä. Tulevatpa siinä samalla tutuksi myös monet suomenkieliset lastenlaulut, jotka monet vanhemmatkin vielä muistavat omasta lapsuudestaan. Isojen ryhmäläisten yhtenä Suomi-koulu perinteenä on Suomi-koulun levyraadin järjestäminen aika ajoin. Tällä kertaa levyraadissa oli neljä suomalaista bändiä edustettuna. Musiikin soidessa, oppilaat tekivät muistiinpanoja ja antoivat pisteitä jokaiselle bändille. Sitten sen jälkeen kukin sai omalla vuorollaan kertoa, mistä kappaleesta tykkäsi eniten. Kappaleita ei analysoitu vain musiikin tai sanojen perusteella, vaan kritiikkiä tai kannustusta sai myös osaksi, millainen lauluääni laulajalla oli ja, miten eri instrumentteja käytettiin. Ensimmäisen palkinnon voitti tällä kertaa Alman uusi kappale, ja Mikael Gabrielin menevä kappale sijoittui hyvälle kakkossijalle.

Isänpäivänä suomikoululaisten perheissä isät saivat hienot itsetehdyt kortit, ja kerholaisten pöllö-yllätykset saivat myös kerholaistenkin suut makeaksi. Yhden suomikoululaisen osuvin kuvaus isästä oli, että parasta isässä on se, kun iltaisin saa istua isän viereen ja vain jutella päivän tapahtumat isän kanssa ihan kahdestaan.

Näin ollen, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein iloista marraskuuta ja pian onkin aika aloittaa jo jouluvalmistelut!

Metsäretki

Kaksi viikkoa suomikoululaiset saivat nauttia rentouttavasta syyslomasta ja tänä maanantaina arki on taas alkanut Winterthurissa. Ennen syyslomaa, suomikoululaisten kertaan kuului metsäretki. Säiden osalta metsäretkipäivä osui juuri oikeaan aikaan, alkuviikko kun oli sateista mutta keskiviikkona suomikoululaiset saivat nauttia aurinkoisesta säästä metsän siimeksissä. Vallitsevan tilanteen vuoksi jokavuotista makkaranpaistoa ei järjestetty, mutta se ei tahtia haitannut.  

Pienet kerholaiset saivat ensi töikseen etsiä itselleen munakennoon erilaisia metsän aarteita. Munakennoihin löysi tiensä erivärisiä pudonneita lehtiä ja oksia, männyn- ja kuusenkäpyjä sekä tammenterhoja. Pari kerholaista löysi myös värikkäitä kukkasia. Kun munakennot olivat kukkuroillaan metsän aarteita, saivat pienet kerholaiset tehtäväksi koristella siilin metsän aarteilla. Aarteita oli löytynyt kyllä niin paljon, että siilien koristeleminen oli helppoa.

Ja mitä sitten tapahtuikaan? Yhden suomikoululaisen metsän aarteista löytyi kaksi leppäkerttua. Leppäkertuille etsittiin yhdessä uusi koti ison puun viereltä. Loput aarteet päätyivätkin monen kerholaisen reppuun tuliaisiksi kotiin.

Isot suomikoululaiset leikkivät metsässä hiiri-susi- hippaa. Yksi oppilaista oli hirmuisen pelottava susi, joka jahtasi hiiriä. Hiirillä oli mahdollisuus ensin rauhassa tutkiskella ympäristöä ja mitä kaikkea sieltä löytyykään, kunnes äkkiä kuului ”susi tulee” ja sitten olikin jo kiire juosta karkuun pelottavaa sutta.

Isot koululaiset saivat myös listan opettajalta, jossa oli kuvattuna, mitä metsästä voisi löytyä. Listan avulla piti löytää ”jotain pyöreää, jotain painavaa, jotain ruskeaa, jotain kuivaa ynnä muuta”. Kun listan tarvikkeet oli löytynyt, tehtiin tarvikkeista taideteos. Oppilaat rakensivat yhdessä kepeistä kehykset maahan, ja listan luettelemat metsän aarteet aseteltiin niille varatuille paikoille. Toisesta tuli karhun pää ja toisesta lentokone.

Eskareiden ja pienten koululaisten edelliskertainen siili-teema jatkui metsäretkellä. Moni yrittikin etsiä siiliä puiden siimeksistä, jospa edes vilaus oikeasta siilistä olisi näkynyt, mutta oppilaat saivat tietää, että siilit ovat ennemminkin yöeläimiä. Oppilaat oppivat, missä siilit yleensä asustelevat, mitä ne syövät ja miten isoksi siilit voivat kasvaa. Opettajan johdolla luettiin myös pari kirjaa, missä oli ideana etsiä siiliä. Sitten olikin hyvä kerätä metsän aarteita, joista saatiin rakennettua siilille ja muille pehmoleluille minimaailma, missä ne voivat asustella. Kaksi oppilasta innostui myös piirtämään omat siilit kotiin vietäväksi.

Tällä metsäretkellä löydettiin monia erilaisia metsän aarteita ja opittiin paljon siileistä. Oppilaiden reput olivat varmasti metsäreissun jälkeen täynnä hienoja aarteita, koska mukaan tarttui yhtä sun toista tuliaista kotiin vietäväksi. Metsäreissun jälkeen olikin hyvä jatkaa syyslomalle, ja nauttia kaksi viikkoa lomaa. Huomenna taas Suomi-koulu jatkuu loman jälkeen!

Nähdään huomenna Suomi-koululla!

Syksynmerkkejä ilmassa

Kylmenihän se sää täällä Winterthurissa vihdoinkin, ja nyt voi virallisesti sanoa, että syksy on saapunut tännekin, jopa paikoin todella kylmänä ja viileänä pitkän lämpöisen kesän jälkeen. Edellisviikolla suomikoululaiset saivat nauttia ulkona syksyisestä ja varsin aurinkoisesta säästä. Nyt varsinkin, kun sää on ollut aurinkoinen ja lapset ovat viihtyvät paljon ulkona, niin luonnosta on voinut bongata, mitä erilaisempia syksyn merkkejä sekä syksyisiä eläimiä.

Tällä kertaa kerholaiset juttelivat syksystä ja, mitä kaikkea erilaista sitä voikaan syksyllä kerätä kasvimaalta. Opettajalla oli kuva kasvimaalta, mistä kerholaiset löysivät porkkanoita, maissia, eri viljoja, omenapuita ja päärynäpuita. Yhdessä oli hauska miettiä, mistä kaikki tykkäävät ja yksi eniten ääniä saanut hedelmä oli syksyinen omena. Kerholaiset miettivät myös, mitä muuta syötävää metsästä voisi löytyä ja olipa siellä muutama käynyt isin ja äidin tai mummun ja vaarin kanssa marjametsässä poimimassa mustikoita sekä sieniä. Sienet olivatkin tämän päivän teema. Kerholaiset saivat opetella leikkaamaan saksilla kärpässieniä ja se olikin alussa hieman hankalaa, mutta pienen opettelun jälkeen saksien käyttäminen onnistui jo suurimmalta osalta. Lapset saivat myös tehtäväksi laminoida ison kasan punaisia ja ruskeita tatteja sienipeliä varten. Tatteja tuli laminoitua niin paljon, että niistä riitti myös jokaiselle kotiin vietäväksi.

Näin syksyn alkaessa ja ilmojen viiletessä monet suomikoululaiset ovat bonganneet eri eläimiä luonnossa, joita usein näkee syksyisin. Yksi tällaisista eläimistä on ollut siili. Kerholaisten touhuissa mukana on tämän lukuvuoden alusta asti ollut pieni pehmoinen siili. Kerholaiset miettivätkin, millainen oikean siilin ”iho” mahtaa olla ja voikohan sitä silittää. Ja sitten kun selvisi, että siili on aika piikikäs olento niin toinen kysymys, mikä jäi muutaman kerholaisten mieltä askarruttamaan oli, että miten ne piikit eivät sitten pistä siiliä itseään.  

Suomi-koulussa mukana on ollut myös toinen siili eskarin ekaluokkalaisten touhuja seurailemassa. Eskarin ekaluokkalaiset keräsivät pihalta suureen rasiaan syksyn merkkejä, ja pieni siili sai lämpimän ja pehmoisen nukkumapaikan kerätyistä oksista, lehdistä, tammenterhoista ja pähkinöistä. Sisällä suomikoululaiset saivat tehtäväksi miettiä, mitkä värit väripaletista ovat kolme perusväriä, ja kyllähän ne sieltä pienen mietinnän jälkeen löytyivät. Perusvärejä päästiin kokeilemaan, kun suomikoululaiset saivat leikata oman puun ja valita siihen yhden tai kahden perusväriä plus muita värejä. Perusvärien lisäksi maalauksista tuli syksyisen värikkäitä, missä monet ruskan eri värisävyt hienosti näkyvät.   

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset viettivät koko oppikerran tällä kertaa metsässä, missä ohjelmassa oli etsiä syksyisiä aarteita luontoon tutustumisen merkeissä. ”Aarrekartasta” suomikoululaiset saivat lukea, mitä kaikkea eri eläimiä, hyönteisiä ja kasveja luonnosta voi syksyisin ja myös muutenkin löytyä, ja oli joukkoon eksynyt myös muutama muukin kohta, jotka eivät ollenkaan kuulu luontoon. Lapset löysivätkin valtavan paljon erilaisia luonnon aarteita, ja melkein kaikki kohdat aarrekartasta tuli täytettyä. Aarrekartan täyttämisen jälkeen mikäs olikaan hauskempaa kuin etsiä itse omia aarteita metsästä ja liimata ne paperille. Syksy ei ole vielä kellastanut kaikkia lehtiä, ja suomikoululaiset saivatkin tehdä juuri omanlaisensa vihreän metsän omista metsän aarteista.

Myös isot suomikoululaiset lähtivät pihalle luontoon ja tehtävänä oli ”etsiä ja löytää” luonnosta eri asioita. Monet sanat olivatkin sen verran tuttuja, että ne löytyivät nopeasti, mutta joukossa oli myös muutama uusi/vanha sana, jotka eivät välttämättä kuulu arkipäivän sanastoon. Kaarna tuotti monelle päänvaivaa, mutta yhteistuumin ja pienten vihjeiden avulla suomikoululaiset oppivat, mitä kaarna tarkoittaa ja sen jälkeen kaarnan palasia olikin helppo löytää.

Syksy on siitä kivaa aikaa, että silloin luonnosta löytää erilaisia ja erivärisiä lehtiä ja tammenterhoja, mistä voi koristella ja askarrella ties minkälaisia teoksia. Suomikoululaiset löysivätkin pihalta paljon erilaisia syksyn merkkejä ja voipi olla, että jospa ensi kerralla kävisi hyvä tuuri ja metsäretkellä suomikoululaisten siilikaverit saisivat uusia ystäviä.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia syyspäiviä!

Kesämuistoja ja syksyyn valmistautumista

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila hipoo hellelukemia, niin mikäs olisikaan parempi kuin nauttia vielä viimeisistä kesäpäivistä ennen syksyn tuloa. Edellisviikolla suomikoululaiset pääsivät muistelemaan, mitä kaikkea kivaa kesällä olikaan tehty.

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset pääsivät kokeilemaan, mitä toimittajan työ on. Pääteemana oli kesämuistot ja oi, kun lapsilla oli hauskaa, kun saivat muistella, mitä kaikkea sitä olikaan tullut kesällä tehtyä. Lopuksi kaikki kirjasivat omaan Suomi-koulun Kesälehteen parhaimmat muistot kesältä.

Suomikoululaiset menevät tuntien lomassa usein pihalle, milloin pitämään välituntia taikka syömään eväitä. Välillä oppitunnit pidetään ulkona, jolloin lapsilla on mahdollisuus tutustua ympäröivään luontoon. Luonnossa oleminen on tärkeää suomikoululaisille, koska pihalla on mahdollista pelata ja leikkiä jos jonkinmoisia pelejä kuin myös nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Tällä kertaa isojen koululaisten pääteemana oli tutustua Suomen luonnon päivään, jota vietettiin Suomessa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Oppilaat saivat itse valita pelin, jota kaikki pelasivat. Tällä kertaa peliksi valikoitui kirkonrotta, ja pihassa kaikuikin monet kerrat ”oma rotta!” ja ”kaikki pelastettu”, kun etsijä sai etsiä piilossa olevia suomikoululaisia.  

Eskarin ekaluokkalaiset nauttivat myös välipalan ulkona. Lasten mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun he saivat keksiä, mitä kaikkia olioita olikaan lasten seurana. Seurana oli muun muassa paljon vaarallisia porkkana-, omena-, korppu- ja ruisnappikrokotiileja.

Pihalla jatkettiin myös kesämuistojen muistelemista ja jokainen sai piirtää maahan liidulla oman Suomi-kartan, johon merkittiin, missä päin Suomea niitä kesämuistoja oli syntynytkään. Joku oli käynyt kesällä Pohjois-Suomessa, kun taas muutamat muut olivat viihtyneet Keski- ja Itä-Suomessa.

Vaikka sää onkin yhä edelleen täällä Sveitsissä todella lämmin ja aurinkoinen, on syyskuu jo puolessa välissä. Mutta kyllä se syksy sieltä tännekin pikkuhiljaa tulee ja sen voi jo aamulla aikaisin aistia. Kerholaiset saivatkin miettiä, mitä kaikkea syksyyn kuuluukaan, ja kun sitä oikein alkoi pohtia, niin löytyihän sieltä vaikka mitä asioita, jotka syksylle ovat ominaisia. Lapset olivat valinneet omenan, päärynän ja myös paljon eri ötököitä. Ja kyllähän se niin on, että parhaimmat omenat ja päärynät saadaan syksyllä, kun ne ovat tuoreina juuri puista kerättyinä. Kerholaiset pääsivät myös itse koittamaan onnea Syysomena-pelissä, jossa kerättiin erivärisiä omenoita. Syksyyn mahtuvat myös etanat, joita kerholaiset pääsivät askartelemaan.

Myös eskarin ekaluokkalaiset muovailivat värikkäitä syysmaisemia, joihin he lisäsivät eri eläimiä, hyönteisiä ja kukkia, kaikkea mitä nyt luonnosta voi löytyä. Muutamaan syysmaisemaan oli myös löytänyt kummitus oman paikkansa.

Nautitaan vielä lämpimistä kesäpäivistä ja toivotellaan syksy pikkuhiljaa tervetulleeksi myös tänne Sveitsiin!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia päiviä!