Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2020

Syksynmerkkejä ilmassa

Kylmenihän se sää täällä Winterthurissa vihdoinkin, ja nyt voi virallisesti sanoa, että syksy on saapunut tännekin, jopa paikoin todella kylmänä ja viileänä pitkän lämpöisen kesän jälkeen. Edellisviikolla suomikoululaiset saivat nauttia ulkona syksyisestä ja varsin aurinkoisesta säästä. Nyt varsinkin, kun sää on ollut aurinkoinen ja lapset ovat viihtyvät paljon ulkona, niin luonnosta on voinut bongata, mitä erilaisempia syksyn merkkejä sekä syksyisiä eläimiä.

Tällä kertaa kerholaiset juttelivat syksystä ja, mitä kaikkea erilaista sitä voikaan syksyllä kerätä kasvimaalta. Opettajalla oli kuva kasvimaalta, mistä kerholaiset löysivät porkkanoita, maissia, eri viljoja, omenapuita ja päärynäpuita. Yhdessä oli hauska miettiä, mistä kaikki tykkäävät ja yksi eniten ääniä saanut hedelmä oli syksyinen omena. Kerholaiset miettivät myös, mitä muuta syötävää metsästä voisi löytyä ja olipa siellä muutama käynyt isin ja äidin tai mummun ja vaarin kanssa marjametsässä poimimassa mustikoita sekä sieniä. Sienet olivatkin tämän päivän teema. Kerholaiset saivat opetella leikkaamaan saksilla kärpässieniä ja se olikin alussa hieman hankalaa, mutta pienen opettelun jälkeen saksien käyttäminen onnistui jo suurimmalta osalta. Lapset saivat myös tehtäväksi laminoida ison kasan punaisia ja ruskeita tatteja sienipeliä varten. Tatteja tuli laminoitua niin paljon, että niistä riitti myös jokaiselle kotiin vietäväksi.

Näin syksyn alkaessa ja ilmojen viiletessä monet suomikoululaiset ovat bonganneet eri eläimiä luonnossa, joita usein näkee syksyisin. Yksi tällaisista eläimistä on ollut siili. Kerholaisten touhuissa mukana on tämän lukuvuoden alusta asti ollut pieni pehmoinen siili. Kerholaiset miettivätkin, millainen oikean siilin ”iho” mahtaa olla ja voikohan sitä silittää. Ja sitten kun selvisi, että siili on aika piikikäs olento niin toinen kysymys, mikä jäi muutaman kerholaisten mieltä askarruttamaan oli, että miten ne piikit eivät sitten pistä siiliä itseään.  

Suomi-koulussa mukana on ollut myös toinen siili eskarin ekaluokkalaisten touhuja seurailemassa. Eskarin ekaluokkalaiset keräsivät pihalta suureen rasiaan syksyn merkkejä, ja pieni siili sai lämpimän ja pehmoisen nukkumapaikan kerätyistä oksista, lehdistä, tammenterhoista ja pähkinöistä. Sisällä suomikoululaiset saivat tehtäväksi miettiä, mitkä värit väripaletista ovat kolme perusväriä, ja kyllähän ne sieltä pienen mietinnän jälkeen löytyivät. Perusvärejä päästiin kokeilemaan, kun suomikoululaiset saivat leikata oman puun ja valita siihen yhden tai kahden perusväriä plus muita värejä. Perusvärien lisäksi maalauksista tuli syksyisen värikkäitä, missä monet ruskan eri värisävyt hienosti näkyvät.   

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset viettivät koko oppikerran tällä kertaa metsässä, missä ohjelmassa oli etsiä syksyisiä aarteita luontoon tutustumisen merkeissä. ”Aarrekartasta” suomikoululaiset saivat lukea, mitä kaikkea eri eläimiä, hyönteisiä ja kasveja luonnosta voi syksyisin ja myös muutenkin löytyä, ja oli joukkoon eksynyt myös muutama muukin kohta, jotka eivät ollenkaan kuulu luontoon. Lapset löysivätkin valtavan paljon erilaisia luonnon aarteita, ja melkein kaikki kohdat aarrekartasta tuli täytettyä. Aarrekartan täyttämisen jälkeen mikäs olikaan hauskempaa kuin etsiä itse omia aarteita metsästä ja liimata ne paperille. Syksy ei ole vielä kellastanut kaikkia lehtiä, ja suomikoululaiset saivatkin tehdä juuri omanlaisensa vihreän metsän omista metsän aarteista.

Myös isot suomikoululaiset lähtivät pihalle luontoon ja tehtävänä oli ”etsiä ja löytää” luonnosta eri asioita. Monet sanat olivatkin sen verran tuttuja, että ne löytyivät nopeasti, mutta joukossa oli myös muutama uusi/vanha sana, jotka eivät välttämättä kuulu arkipäivän sanastoon. Kaarna tuotti monelle päänvaivaa, mutta yhteistuumin ja pienten vihjeiden avulla suomikoululaiset oppivat, mitä kaarna tarkoittaa ja sen jälkeen kaarnan palasia olikin helppo löytää.

Syksy on siitä kivaa aikaa, että silloin luonnosta löytää erilaisia ja erivärisiä lehtiä ja tammenterhoja, mistä voi koristella ja askarrella ties minkälaisia teoksia. Suomikoululaiset löysivätkin pihalta paljon erilaisia syksyn merkkejä ja voipi olla, että jospa ensi kerralla kävisi hyvä tuuri ja metsäretkellä suomikoululaisten siilikaverit saisivat uusia ystäviä.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia syyspäiviä!

Kesämuistoja ja syksyyn valmistautumista

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila hipoo hellelukemia, niin mikäs olisikaan parempi kuin nauttia vielä viimeisistä kesäpäivistä ennen syksyn tuloa. Edellisviikolla suomikoululaiset pääsivät muistelemaan, mitä kaikkea kivaa kesällä olikaan tehty.

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset pääsivät kokeilemaan, mitä toimittajan työ on. Pääteemana oli kesämuistot ja oi, kun lapsilla oli hauskaa, kun saivat muistella, mitä kaikkea sitä olikaan tullut kesällä tehtyä. Lopuksi kaikki kirjasivat omaan Suomi-koulun Kesälehteen parhaimmat muistot kesältä.

Suomikoululaiset menevät tuntien lomassa usein pihalle, milloin pitämään välituntia taikka syömään eväitä. Välillä oppitunnit pidetään ulkona, jolloin lapsilla on mahdollisuus tutustua ympäröivään luontoon. Luonnossa oleminen on tärkeää suomikoululaisille, koska pihalla on mahdollista pelata ja leikkiä jos jonkinmoisia pelejä kuin myös nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Tällä kertaa isojen koululaisten pääteemana oli tutustua Suomen luonnon päivään, jota vietettiin Suomessa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Oppilaat saivat itse valita pelin, jota kaikki pelasivat. Tällä kertaa peliksi valikoitui kirkonrotta, ja pihassa kaikuikin monet kerrat ”oma rotta!” ja ”kaikki pelastettu”, kun etsijä sai etsiä piilossa olevia suomikoululaisia.  

Eskarin ekaluokkalaiset nauttivat myös välipalan ulkona. Lasten mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun he saivat keksiä, mitä kaikkia olioita olikaan lasten seurana. Seurana oli muun muassa paljon vaarallisia porkkana-, omena-, korppu- ja ruisnappikrokotiileja.

Pihalla jatkettiin myös kesämuistojen muistelemista ja jokainen sai piirtää maahan liidulla oman Suomi-kartan, johon merkittiin, missä päin Suomea niitä kesämuistoja oli syntynytkään. Joku oli käynyt kesällä Pohjois-Suomessa, kun taas muutamat muut olivat viihtyneet Keski- ja Itä-Suomessa.

Vaikka sää onkin yhä edelleen täällä Sveitsissä todella lämmin ja aurinkoinen, on syyskuu jo puolessa välissä. Mutta kyllä se syksy sieltä tännekin pikkuhiljaa tulee ja sen voi jo aamulla aikaisin aistia. Kerholaiset saivatkin miettiä, mitä kaikkea syksyyn kuuluukaan, ja kun sitä oikein alkoi pohtia, niin löytyihän sieltä vaikka mitä asioita, jotka syksylle ovat ominaisia. Lapset olivat valinneet omenan, päärynän ja myös paljon eri ötököitä. Ja kyllähän se niin on, että parhaimmat omenat ja päärynät saadaan syksyllä, kun ne ovat tuoreina juuri puista kerättyinä. Kerholaiset pääsivät myös itse koittamaan onnea Syysomena-pelissä, jossa kerättiin erivärisiä omenoita. Syksyyn mahtuvat myös etanat, joita kerholaiset pääsivät askartelemaan.

Myös eskarin ekaluokkalaiset muovailivat värikkäitä syysmaisemia, joihin he lisäsivät eri eläimiä, hyönteisiä ja kukkia, kaikkea mitä nyt luonnosta voi löytyä. Muutamaan syysmaisemaan oli myös löytänyt kummitus oman paikkansa.

Nautitaan vielä lämpimistä kesäpäivistä ja toivotellaan syksy pikkuhiljaa tervetulleeksi myös tänne Sveitsiin!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia päiviä!