Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2019

Zürichin suomalainen joulutori

Tänään järjestettiin perinteinen Zürichin suomalainen joulutori ja vihdoin joulun odotuksen voidaan sanoa virallisesti alkaneen! Joulutorille osallistuvat joka vuosi pienet sekä suuret yhdistykset ja yritykset, jotka myyvät erilaisia suomalaisia tuotteita. Zürichin suomalainen joulutori onkin löytänyt paikkansa suomalaisten ja sveitsiläisten keskuudessa, sillä tänäkin vuonna torilla kävi vilske ja vipinä heti aamu 10 jälkeen.

Winterthurin Suomi-koulu osallistui muiden suomalaisten yhdistysten tapaan joulutorille ja pöytämme oli kukkurallaan uunituoreita ja itsetehtyjä karjalanpiirakoita, korvapuusteja, joulutorttuja ja saaristolaisleipää. Suomalaista suklaata sekä erilaisia karkkipusseja oli myös tarjolla makean nälkään.

Useimmille kävijöille joulutori on se vuoden kohokohta, missä on mahdollisuus tavata vanhoja sekä uusia ystäviä. Tänäkin vuonna monet saapuivat läheltä sekä kauempaa ostamaan erilaisia jouluisia herkkuja kuten joulutorttuja, korvapuusteja, glögiä ja pipareita. Tuttujen kanssa oli mahdollista istuutua alas ja vaihtaa kuulumiset herkullisen joululounaan lomassa.

Joulutorilla ei ole ainoastaan mahdollisuus tavata ystäviä, vaan siellä on myös mahdollisuus tutustua, mitä erilaisia yrityksiä toimii Zürichin alueella (tai Sveitsissä), jotka myyvät suomalaisia tuotteita. Suomalaisille yrityksille joulutori onkin mainio paikka tavata uusia ihmisiä, luoda kontakteja ja esitellä omia tuotteita.

Siinä puolen päivän aikaan joulutorin tunnelmassa saattoi aistia hieman jännitystä, ainakin lasten osalta. Kuiske kuului, että joku lapsista oli nähnyt vilahduksen punanuttuisesta ja valkopartaisesta hahmosta. Olisikohan joulupukki voinut eksyä matkalla Korvatunturille Zürichin joulutorille?

Oi sitä onnen hetkeä, kun ensimmäiset lapset näkivät, että vilahdus joulupukista ei ollutkaan huhupuhetta, vaan joulupukki punaisessa nutussaan asteli joulutorille. Joukko rohkeimpia pikkulapsia meni joulupukin luokse juttelemaan, toisten jäädessä äidin tai isän viereen katselemaan. Joulupukilla oli jokaiselle lapselle pieni makeinen mukana ja hän vastaili lasten kysymyksiin matkastaan Korvatunturille. Oli lapsi vähän isompi, tai pienempi, oli Joulupukilla aikaa jäädä juttelemaan lasten kanssa ja toivottamaan hyvää joulun odotusta.

Suomi-koulumme pienin tori-apulainen sai myös tavata joulupukin ensimmäistä kertaa elämässään

Mistä Zürichin suomalainen joulutori tänään olikaan tehty? – Naurusta, lasten kiljahduksista, astioiden kilinästä sekä erilaisten jouluherkkujen tuoksuista. Ilman monien tahojen yhteistyötä, apua ja talkooväkeä, ei joulutori olisi samanlainen paikka tavata ystäviä ja nauttia jouluisia ja maittavia herkkuja vuosi vuosien perään. Siksi, iso KIITOS kaikille joulutorin järjestäjille ja talkooväelle!   

Winterthurin Suomi-koulu kiittää kaikkia suomalaisen joulutorin järjestäjiä, talkooväkeä sekä ihmisiä, jotka tukivat Suomi-koulumme tärkeää työtä!

Tunnelmallista ja nautinnollista joulun odotusta!

Joulun odotusta Suomi-koululla

”Pikkuinen tonttu hyppeli näin, jalassa tossut väärinpäin.…”

(tonttutanssi Fröbelin Palikoiden musiikin tahdissa)

Suomikoululaisten iltapäivä oli vilskettä ja menoa täynnä. Kuiske kuului, että joulukuu on jo ihan ovella ja jouluunkin on enää vain viisi viikkoa aikaa (vanhempien kauhuksi!). Tänä pilvisenä marraskuisena päivänä, suomikoululaiset harjoittelivat joulujuhlan ohjelmia, askartelivat jouluisia kortteja ja pelailivat erilaisia pelejä.

Isot kerholaiset ja eskarilaiset harjoittelivat tulevaan joulujuhlaan ohjelmaa, johon myös askarreltiin teeman mukaisia tarvikkeita. Tuleva ohjelma rekvisiitan kanssa saa ensi-iltansa vasta parin viikon päästä koulumme joulujuhlassa, joten se on vanhemmille vielä yllätys, mitä lapset siellä esittävät.   

Pienet kerholaiset askartelivat yhdessä opettajan kanssa jouluisen kortin. Yhdessä harjoiteltiin, millaisia paloja – isoja sekä pieniä – saksien avulla on mahdollista leikata ja liimata korttiin. Joulukuusi rakennettiin vihreistä pahvin paloista, alhaalle tuli isoin pala, kun taas ylhäälle liimattiin se kaikkein pienin pala. Parasta kuusen koristelussa oli tietysti kimalteiden liimaaminen.

Kuten lasten askartelemat joulukuuset korteissa ovat tekijänsä näköisiä, niin myös jokainen lapsi on omanlaisensa, jolla myös on oikeus olla juuri sellainen kuin haluaa. Tänä keskiviikkona vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää ja vuoden 2019 teemana on jokaisen lapsen oikeus olla oma itsensä. Suomi-koulussamme jaettiin keväällä kaikille oppilaille kympin todistukset osoittamaan, että jokainen lapsi – niin sinä kuin minä – on yhtä arvokas.

Suomikoululaiset aloittivat pikkuhiljaa tällä viikolla joulutunnelmaan virittäytymisen. Joulutunnelmaa ja jouluisia herkkuja on myös mahdollista löytää tämän viikon lauantaina Zürichin suomalaiselta joulutorilta:

Winterthurin Suomi-koulu osallistuu perinteisesti joulutorille. Pöydässämme on tarjolla erilaisia suomalaisia herkkuja kuten uunituoreita karjalanpiirakoita ja korvapuusteja, sekä suussa sulavia makeisia unohtamatta tietenkään herkullisia jouluisia pipareita, porkkanalaatikoita sekä joulutorttuja. Tule yhdessä ystävien kanssa nauttimaan jouluisista herkuista sekä joulun tunnelmasta, saattaapa olla, että joulupukkikin piipahtaa siellä!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa tunnelmallista joulun odotusta!

Nähdään lauantaina joulutorilla!

Isäihmisten oma juhlapäivä

Isä, isi, iskä, papa – rakkaalla isällä on monta eri nimeä perheissä. Tämän viikon keskiviikkona isänpäivä jo kolkutteli ovea, joten suomikoululaiset askartelivat isille oman isänpäivälahjan ja -kortin, jotka isät ovat tänä aamuna saaneet avata. Isänpäivää vietetään Suomessa marraskuun toisena sunnuntaina ja se on virallinen liputuspäivä Suomessa tästä vuodesta alkaen.

Isänpäivässä tärkeintä ei ole kuinka suuri tai kallis lahja on, vaan pienetkin muistamiset lapsilta isänpäivänä ilahduttavat isäihmisiä, joille se suuri tai pieni ihmisenalku on kaikki kaikessa. Keskiviikkona syntyikin monenlaisia lahjoja ilahduttamaan isiä tänä marraskuisena aamuna:

Pienten kerholaisten ryhmässä isänpäivälahjan askarteluun ei tarvittu muuta kuin paperia, sakset, liimaa ja pyykkipoika. Kerholaiset tekivät isälle oman upean magneettilentokoneen, jonka avulla isä voi kiinnittää jääkaapin oveen vaikka kuvan taikka lappusen tärkeimmistä muistutuksista. Lahja paketoitiin vihreään pakettiin huolellisesti ja joka kulma teipattiin varmasti, ettei isä vain mitenkään päässyt näkemään lahjaa ennen tätä aamua.

Isot kerholaiset ja koululaiset saivat miettiä omaan korttiin isälle, mikä on parasta isässä. Kortti oli kääritty rullalle, johon päälle vielä sidottiin itsetehty kortti.  

Isän kanssa parasta on usein yhdessä vietetty aika.

Joskus on hyvä keksiä isälle sellainen lahja, että isä ei pääse hukkaamaan mitään tärkeää. Mikä olisikaan parempi isänpäivälahja kuin avaimenperä, johon isä saa kaikki tärkeimmät avaimet kiinni, jotta ne varmasti pysyvät tallella ja isä pääsee ovesta sisälle. Eskarilaiset askartelivat metallisen ukkeli-avaimenperän isälle.  

Tämä aamu onkin varmasti mennyt suomikoululaisten myötä ilosta hihkuen ja jännittynein tunnelmin, kun isit ovat vihdoin ja viimein avanneet lahjoja ja lukeneet kortteja vedet silmissä.

Näin ollen, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille isille aurinkoista isänpäivän jatkoa ja rentouttavaa marraskuista sunnuntaita!

Suomalainen perinnesoitin – lumoavan musiikin eri sointuja Suomi-koulun arjessa

Tänä iltapäivänä suomikoululaiset tutustuivat, millaista ääntä Suomen kansallissoitin pitää. Kantele on perinteinen kielisoitin ja sillä on ollut tärkeä asema suomalaisessa musiikissa sekä kansanrunoudessa. Musiikkipedagogi ja kansanmuusikko Kirsi Savolainen esitteli jokaiselle luokalle erikseen, miten kanteletta voi soittaa ja minkälaista musiikkia kanteleesta syntyy.

Jokaisen lapsen nimen kohdalla laulettiin yhdessä tervetuliaislaulu kanteleen säestämänä. Kirsillä oli mukana neljä erilaista ja -kokoista kanteletta, joita jokaisella oppilaalla oli mahdollisuus testata. Pienimmästä kanteleesta aloittaen, oppilaat laskivat jokaisen kanteleen kielten määrän. Yksi kantele kerrallaan paljastui aina isompi ja isompi kantele aina 36-kieliseen kanteleeseen asti.

Pienten ryhmässä isoin kantele, 36-kielinen soitin, herätti paljon mielenkiintoa kerholaisten keskuudessa. Oli jännittävää kokeilla, miten musiikki syntyy, kun kieliä koskettaa. Kirsin soittaessa oli uskomatonta kuulla, että musiikki tulee ainoastaan yhdestä soittimesta, vaikka koko huone tuntui olevan täynnä musiikkia.

Perinteisessä kanteleessa on yleensä viisi kieltä. Isot kerholaiset arvailivat, kuinka monta kieltä Kirsin pienimmässä kanteleessa oli. Se oli koonsa puolesta varsin pieni verrattuna isompiin kanteleisiin.

Kantele on siitä mielenkiintoinen soitin, että sitä voi soittaa eri tavoin. Usein kanteletta soitetaan sormilla, mutta sitä voidaan soittaa myös erityisellä puutikulla. Soittotavalla on suuri merkitys ääneen; puutikulla soitettaessa kanteleen ääni on huomattavasti kovempi kuin sormilla soitettaessa. Sormilla soitettaessa kanteleesta tulee paljon pehmeämpi ääni.      

Isot koululaiset kokeilivat erikokoisten kanteleiden soittamista, joko pitämällä niitä sylissä tai pöydällä. Pienempien kanteleiden (5- ja 10-kieliset kanteleet) soittaminen oli mahdollista sylissä, mutta isompi 21-kielinen kantele oli kooltaan jo sen verran kookas, että sitä oli helpompi soittaa pöydältä.

Kanteleen musiikin sointu korvissa, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa syksyistä marraskuun alkua!