Nyt se vihdoin ja viimein alkoi!
Winterthurin Suomi-koulun uusi lukuvuosi on alkanut aurinkoisissa merkeissä pitkän tauon jälkeen. Perinteisesti suomikoululaiset ja heidän vanhempansa ovat kouluvuoden alussa kokoontuneet koulun pihalla ja opettajat ovat järjestäneet tervetuliaisleikin. Tällä kertaa turvavälit huomioon ottaen, koulun puheenjohtaja toivotti kaikki lyhyesti tervetulleiksi ja oppilaat siirtyivät opettajiensa kanssa omiin luokkiin.
Tervetuliaispuhe 
Kerholaisten luokkiin saattaminen
Vanhemmat saivat saattaa pienet kerholaiset ensimmäisellä kerralla luokkaan asti. Käveltäessä koulun ovista sisään, tokaisi yksi kerholainen: ”Äiti, mä tiedän tän paikan! Mä oon käynyt täällä ennenkin!”
Kerholaisten ryhmässä juteltiin aluksi kesäjuttuja ja kaikki saivat mahdollisuuden kertoa, mikä oli ollut parasta kesässä. Kesäisistä aiheista jatkettiin myös kirjojen parissa, kun päästiin kuuntelemaan touhukkaan leppäkertun ja Kerkko kurnuttajan seikkailuja. Tällä kertaa kerholaiset saivat tehtäväksi piirtää oman kuvan ja niistä tulikin todella upeita, kerholaiset totesivatkin olevansa hyviä taitelijoita. Ehkä parasta eilisessä Suomi-koulussa oli kuitenkin kerholaisten mielestä tanssiminen ja laulaminen. Tunnin päätyttyä luokasta marssi joukko kerholaisia punaiset posket hehkuen ja silmät loistaen. Monet kertoivat, että oltiin tanssittu ja laulettu niin paljon, että tuli oikein hiki. Kerholaiset lauloivat eri suomalaisia lastenlauluja, mutta voiton vei kyllä Satu Sopasen hälytysajoneuvot -laulu, jonka lapset yksimielisesti äänestivät parhaimmaksi tanssilauluksi.
Eilisen kuuman päivän teemaa mukaillen eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset askartelivat auringolle säteet. Jokaiseen säteeseen sai suomikoululainen kirjoittaa oman nimensä. Auringosta tuli näin ollen hienon värikäs. Koska pihalla sää oli mitä mainioin, pidettiin tunti osittain pihalla. Lapset pääsivät värisuunnistamaan, tarkoituksena oli löytää jokaista eri väriä luonnosta, mitä paperille oli maalattu. Uutta väriä ei saanut alkaa etsimään ennen kuin vanha väri oli löydetty. Ai että kun oppilailla oli hauskaa etsiä uusia värejä, ja lopulta kaikki värit löydettiinkin yhteisvoimin.
Isot koululaiset saivat tehtäväksi ensin vastata eri kysymyksiin, mitä kukin oli kesälomalla tehnyt, jonka jälkeen juteltiin opettajan kanssa. Jäätelö oli ainakin suurimmalle osalle maistunut kesän aikana ja parasta oli kaverien kanssa tapaaminen pitkän tauon jälkeen.
Tällä koulukerralla tehtävänä oli harjoitella kuukausia vuosiympyrän avulla. Ekaksi vuosiympyrään kirjoitettiin jokaisen kuukauden nimi, jonka jälkeen jokaisen kuukauden kohdalle liimattiin väritettyjä kuvia. Kuvien avulla näkee, mikä jokaiselle kuukaudelle on tyypillistä, esimerkiksi heinäkuussa voi pistää t-paidan päälle kun on niin lämmin, mutta lokakuussa on parempi olla jo hieman paksumpi takki päällä jos meinaa pihalla tarjeta.
Keväällä Suomi-koulun tunnit toteutettiin etänä vallitsevan tilanteen mukaan, mutta tämä lukuvuosi saatiin startata lähiopetuksen merkeissä. Innostus ja pieni jännitys olivat käsin kosketeltavissa, kun suomikoululaiset pitkän ajan jälkeen pääsivät näkemään taas kavereita sekä opettajia koulussa. Olikin ihanaa nähdä, miten reippaasti sekä isot että pienet suomikoululaiset saman tien suunnistivat opettajan luokse ja puheensorinasta ei meinannut tulla loppua, kun jokainen halusi kertoa opettajalle, mitä kuuluu. Tässä kiteytyy paras anti Suomi-koulusta: siellä on kivaa!
Tervetuloa vanhat sekä uudet oppilaat ja opettajat sekä vanhemmat!
Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille loistavaa alkanutta lukuvuotta!