Winterthurin Suomi-koulun uusi lukuvuosi alkoi edellisviikolla aurinkoisessa säässä. Mikä on varma loppukesän ja syksyn merkki Suomi-koulun alkamisen lisäksi? No tietenkin korkeiksi kasvavat pellon reunalla kukkivat auringonkukat, joissa pörrää paljon kaikennäköisiä kimalaisia ja pörriäisiä. Ensimmäisen koulupäivän teemana oli auringonkukkaloru ja keltaisten auringonkukkien ja ampiaisten askartelu. Koulumme puheenjohtaja piti perinteisesti koulun pihalla lyhyen puheen ja toivotti kaikki oppilaat tervetulleiksi uudelle lukuvuodelle. Sen jälkeen oppilaat siirtyivätkin kukin oman opettajansa johdolla luokkiin.

Koululaisten ryhmässä oppilaat esittelivät aluksi itsensä ja sen jälkeen olikin vuorossa piirustustehtävä liittyen kesään. Koululaiset piirsivät tai maalasivat, mitä sitä olikaan tullut tehtyä kesällä ja mikä oli ollut kaikista hauskinta koko kesässä. Moni suomikoululainen oli päässyt pitkästä aikaa käymään Suomessa tapaamassa sukulaisia ja kavereita ja moni ilmoittikin parasta kesässä olleen Suomessa vierailun. Nyt kun vihdoin moni suomikoululainen oli päässyt matkustamaan niin teemana oli myös tutustua ”matka-laulun” avulla, miten Suomessa ja muissa maissa tervehditään toisia. Oli hauska huomata, että oppilailla oli suomeksi monta erilaista tervehdystapaa: yksi sanoi moi, toinen hei ja kolmas saattoi sanoa moro. 

Kerholaiset jäivät puheenjohtajan puheen jälkeen koulun pihalle puuhastelemaan. Kerholaisten oma opettaja ei valitettavasti päässyt ensimmäiselle oppikerralle mutta sijaisiksi oli löytynyt kaksi vanhempaa, jotka hoitivat pienten suomikoululaisten ensimmäiset tunnit loistavasti. Alussa kerholaiset tutustuivat hieman toisiinsa ja kaikki saivat vuoron perään kertoa, mitä kesällä oli tehty. Sitten olikin vuorossa ilmapallojen puhaltamista ja mikäs olikaan hauskempaa kuin puhaltaa ensin ilmaa palloihin, jonka jälkeen niihin sai maalata mustalla tussilla nauravat naamat. Ilmapallojen väriksi oli valikoitunut keltainen ja moni kerholainen tiesikin monta asiaa tai esinettä, jotka ovat keltaisia. Pihalla puuhastelun jälkeen kerholaiset pääsivät vielä askartelemaan ja maalaamaan keltaisia auringonkukkia luokkaan. 

Eskarin kakkosluokkalaiset askartelivat yhdessä paperilautasista keltaisia ampiaisia ja mahtuipa ampiaisten joukkoon myös yksi keltainen Ilves. Eskarilaiset saivat tehtäväksi hieman virkistää muistia ja kertailla, mitkäs ne Suomi-koulun säännöt olivatkaan eli, mitä käytävillä ja luokissa on lupa tehdä ja mitä ei. Yksi oppilaista mietti tovin, mitä Suomi-koulussa saisi sanoa, ja oli ylpeä esittäessään, että esimerkiksi Mario ja Luigi -sanat olivat hyväksyttyjen listassa, kun taas huutaa ei saa ollenkaan. Muutama eskarilainen muisti myös hyvin, kuinka jännittävää ensimmäinen kerta Suomi-koulussa oli, ja siksi olikin tärkeää käydä kerholaisten ryhmässä nopeasti tarkastamassa, miten pienempi sisarus pärjää ekaa kertaa Suomi-koulussa.

Eskarin ekaluokkalaisten ryhmässä jäätiin ensin pihalle tutustumaan toisiin. Eskarilaiset kertoilivat kesästä, ja kukin sai vuorollaan kertoa, mistä asiasta tykkää eniten. Alku tutustumisen jälkeen pihalla puhalleltiin saippuakuplia ennen kuin siirryttiin sisälle omaan luokkaan. Luokassa eskarilaiset saivat tehtäväksi lorutella aurinkokukkalorua ja tutustuttiin opettajan johdolla Mintun luontokirjaan, josta löytyikin monia tuttuja eläimiä ja kukkasia. Siitä intoutuneena, eskarilaiset ehtivät vielä tunnin lopuksi askarrella auringonkukat kotiin vietäväksi.

Mistä oli tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulukerta tehty? Hieman jännittyneistä nauruntirskahduksista, aurinkokukkien askarteluista sekä uusien ja vanhojen suomikoululaisten tapaamisesta.  Siitä oli tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulukerta tehty!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää alkanutta lukuvuotta!