Suomi-koulua käydään yleensä aina 12 ikävuoteen asti, ja yläasteelle siirryttäessä lapset lopettavat yksitellen Suomi-koulun kukin eri syistä. Yläasteella opiskelutahti on kova ja vapaa-aikaa on vähän. Vapaa keskiviikko-iltapäivä on usein viikon kohokohta ja/tai pyhitetty muille harrastuksille. Ehkä kosketus entiseen kotimaahan tai vanhemman kotimaahan häilyy, ja lapsi ei näe enää syytä osallistua Suomi-kouluun. Voi myös olla, että lapsen varttuessa nuoreksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat.
Suomi-koulun loppuessa, nuori ei menetä ainoastaan paikkaa, missä opiskella omaa äidinkieltä vaan myös paikan, jossa tapaa muita samankielisiä nuoria. Suomen kieli voi helposti heikentyä, koska nuori opiskelee valtakielellä ja suurimmaksi osaksi kaverit tulevat omasta kotimaasta. Suomen puhuminen ja kuuleminen saattaa jäädä ainoastaan lomien Suomi-vierailujen ajaksi. Tästä voi helposti syntyä noidankehä, kun nuori ei enää halua käyttää suomen kieltä, koska kokee sen vaikeaksi. Nuori voi ymmärtää kaiken puhutun, mutta itse puhuminen voi nousta nopeasti haasteeksi.
Tämän takia Winterthurin Suomi-koulun mielestä on ehdottoman tärkeää, että nuorilla on myös samat mahdollisuudet puhua ja oppia omaa äidinkieltä kuin nuorimmilla lapsilla.
Siksi ehdotammekin: Nuori, osallistu Suomi-kouluun etänä!
Kun Suomi-koulumme pandemian myötä siirtyi etäopiskeluun, saimme oppilaiden kanssa kokeilla, miten oppitunnit sujuvat tietokoneen välityksellä, ZOOMissa. Monet lapset ja varsinkin vanhemmat oppilaat pitivät tästä vaihtoehdosta: enää ei tarvinnut lähteä kotoa mihinkään ja aika ei kulunut matkoihin. Sai käpertyä mukavasti vaikkapa sohvankulmaan tai linnoittautua omaan huoneeseensa. Tästä kokemuksesta syntyi ajatus, että nuoretkin voisivat innostua tästä.
Nuorten Suomi-koulu
Milloin & missä: kerran kuukaudessa ZOOMissa 2 tunnin ajan (päivä voidaan valita nuorten toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan)
Kenelle: noin 13-16 vuotiaille (yläasteen ensimmäiseltä luokalta aina lukioon asti)
Teema: ajankohtaiset aiheet, jotka koskettavat nuoria Suomessa (ja Sveitsissä/maailmalla) (mitä Suomessa tapahtuu? Politiikassa? Mediassa? Musiikkisaralla? Mikä Suomessa on “in”? Mistä kaikki puhuvat? Nuoren tulevaisuuden suunnitelmat?)
Vierailut: Nuorten ryhmään kutsuttaisiin vieraita Suomesta kertomaan tietyistä aiheista tai esittelemään itsensä ja työnsä
Nuorten ryhmän tarkoitus olla paikka, missä jaetaan kuulumiset, suunnitelmia, urahaaveita ja milloin mitäkin!
Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, tapahtui myös säässä täyskäännös. Jos tammikuussa oli kylmä jopa paikoin -15 C astetta, niin helmikuussa Zürichin kantoonissa sai jo melkein vetää shortsit jalkaan ja t-paidan päälle pihalle lähtiessä, koska niin lämmin oli. Lämpömittari hivuttautui +17C asteen puolelle ja lumet sulivat ennätysvauhtia pois kukkien tieltä.
Helmikuun alussa Suomi-koulun teemana oli ystävät lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. Pienet kerholaiset askartelivat punaisesta, vaaleanpunaisesta, violetista tai mitä väriä nyt sattuikaan löytymään kotoa, erilaisia ystävänpäiväkortteja. Ystävänpäivänkortteihin liimattiin itseleikattuja sydämiä. Sydämen leikkaaminen voi olla vaikeaa jopa aikuisille, kun sydämen sivut eivät välttämättä koskaan tule tasaiseksi, mutta suomi-koulun opettajalla olikin tähän oiva ratkaisu: paperi taitettiin ja vain puolikas sydän piirrettiin paperille. Pienet kerholaiset leikkasivat taitavasti erilaisia ja erikokoisia sydämiä ja ai, että kun niistä tuli hienoja ja omanlaisia. Postin mukana tuli sydänkirjekuori, johon kerholaiset pystyivät sujauttamaan itsetehdyn korttinsa ja lähettämään sen jollekin tärkeälle ja rakkaalle ihmisille. Kortteja tulikin tehtyä Suomi-koulukerran jälkeen vino pino, koska monta korttia piti lähettää myös Suomeen mummille, kummeille ja tutuille.
Kerholaiset saivat kirjeen täynnä erilaisia tehtäviä. Opettajan kanssa oppilaat keskustelivat eri tunteista, ja miltä ne tunteet näyttävät. Jokainen oppilas sai tehtäväksi piirtää minionille suun ja silmät tunteiden mukaisesti. Tunteiden näyttäminen on tärkeää, ja oppilaat tiesivätkin hyvin, että vihastunut minion näyttää aivan erilaiselta kuin iloinen minion. Lopuksi kerholaiset askartelivat sydämenmuotoisen minionin ystävänpäivän kunniaksi.
Koululaiset löysivät kirjeestä paperiarkin täynnä erilaisia sanoja. Koululaisten tehtävänä oli väsätä eri sanoista oman runo. Moni koululainen osaa jo lukea ja, mikäs olikaan hauskempaa kuin lukea ääneen eri sanoja ja miettiä, minkä sanan valitsisi ensimmäisen sanan jälkeen. Jokainen koululainen sai valita niin monta sanaa omaan runoonsa kuin halusi. Yksi koululaisista päätti leikata kaikki sanat irti ja laittoi ne pussiin ja veti sitten yksi sana kerrallaan ylös. Siitä runosta tulikin oikein hauska, ja hauskempaa siitä teki vielä sen, että sanat pystyi kerta toisensa jälkeen laittamaan uudestaan pussiin ja joka kerta tuli luotua uusi runo.
Helmikuun lopulla Suomi-koulussa piti järjestää perinteinen laskiaisrieha. Yleensä oppilaat ovat saaneet koristella omat laskiaispullansa ja, jos lunta on sattunut olemaan maassa, niin päivä on vietetty ulkona pulkkamäessä höyryävän kuumasta kaakaosta ja tuoreista laskiaispullista nauttien. Lumitilanteen ollessa hieman heikko (aurinkoinen sää näytti lähemmäs +15C astetta) ja ZOOMin välityksellä ulkoilu olisi ollut hieman hankalaa, niin mikäs olisikaan parempi ajatus kuin pannukakun leipominen laskiaisen kunniaksi. Jokainen suomikoululainen sai opettajalta alkuviikosta kauppalistan, mitä tarvikkeita pannukakun leipomiseen tarvittiin. ZOOMin välityksellä ryhmät leipoivat kukin omassa kotikeittiössä aikuisten valvoessa pienempiä uunin kanssa.
Oi sitä herkkua, kun pannukakku oli vihdoin ja viimein valmis. Suurimman osan mielestä parasta pannukakun kanssa oli hillo ja kermavaahto, mutta tykkäsipä joku myös kanelista pannukakun kanssa. Makuelämyksistä ei voi kiistellä ja kaikkien pannukakut osoittautuivat erittäin herkullisiksi, jopa niin herkullisiksi, että isille (taikka äidille) ei välttämättä enää illalla jäänyt yhtäkään palaa maistettavaksi.
Leipomisen jälkeen pienet kerholaiset saivat myös kotitehtäväksi etsiä kaikkea keltaista, sisältä ja ulkoa. Keltainen on kevään väri ja mikäs onkaan sen parempi kuin aloittaa maaliskuu täynnä auringoista energiaa.
Kaksi ensimmäistä kuukautta on nopeasti vierähtänyt etäopiskelun parissa. Tämän kahden kuukauden aikana suomikoululaiset ovat hienosti ottaneet ZOOMin osaksi arkea opiskeluissa. Jopa pienet kerholaiset osaavat myös jo käyttää ZOOMia aikuisten kanssa mennen tullen ja tietävät odottaa, että pian taas siellä näkee kavereita Suomi-koulusta. Maaliskuu aloitetaan myös etäopiskeluna, ja näin ollen Winterthurin Suomi-koulu haluaa kiittää opettajia, vanhempia ja eritoten oppilaita siitä, miten hienosti kaikki ovat uuteen tilanteeseen sopeutuneet!
ISO KIITOS kaikille!
Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoista viikkoa!
Vuosi vaihtui ja huonontuneen koronatilanteen vuoksi Suomi-koulumme seuraavat tunnit ainakin maaliskuuhun asti joudumme järjestämään etäopetuksena. Vaikka emme olekaan näiden kahden kuukauden aikana päässeet nauttimaan lähiopetuksesta, koulumme opettajat ovat pitäneet oppitunnit ZOOMin välityksellä. Vaikka oppituntien järjestäminen etänä tuokin omat haasteensa, monilta oppilailta on tullut kiitosta tuntien järjestämisestä. Varsinkin pienille koululaisille on ollut erittäin tärkeää, että hekin ovat jo «isoja» ja he saavat osallistuvat tietokoneen välityksellä oppitunneille aivan kuten isommatkin oppilaat. Käydäänpä kurkkaamassa, mitä suomikoululaiset ovat näiden kahden kuukauden aikana tehneet:
OSA 1: Suomi-koulun TAMMIKUU
Tammikuun alussa koko Sveitsissä satoi monin paikoin lunta yli 40 senttiä ja siitäkös lapsilla (sekä aikuisilla) riemu repesi. Pulkat ja kelkat olivat kaupoista loppuunmyyty yhdessä päivässä, liikenne oli täysin kaaoksessa, sillä vain julkisista kulkuneuvoista ainoastaan junat pystyivät ajamaan ja koko Zürichin kantoonin alue oli valtavan lumikaaoksen keskellä. Eskarin ekaluokkalaiset tiesivät, mitä lumiseen säähän tarvitaan: ainoastaan lämpimät vaatteet ja kengät ja sen jälkeen pulkka alle ja menoksi.
Pienet suomikoululaiset saivat lumista postia opettajalta. Kirjeestä paljastui värejä, paperia ja pillejä. Uuden vuoden kunniaksi pienet kerholaiset askartelivat opettajan kanssa, miltä uuden vuoden yönä taivaalla näytti ja millaisia isoja, valoisia ja hienoja raketteja oppilaat olivatkaan nähneet. Oi, että kun rakettien maalaaminen oli hauskaa, ja saipa pöytäkin muutaman uuden väriläiskän hyvästä suojauksesta huolimatta.
Eskarilaisten teemana olivat eri eläimet ja kaikilla oli omat pehmolelut mukana. Etäkoulun yhtenä positiivisena tekijänä voidaan pitää sitä, ettei tarvitse valita vain yhtä pehmoeläintä mukaan vaan voi laittaa kaikki eläimet riviin istumaan ja näin kaikki pehmolelutkin pääsevät osallistumaan Suomi-koulun tunneille. Eskarilaiset bongasivat ja nimesivät metsäneläimiä eri videoista ja kuvista ja aiheena oli miettiä, mitä eri eläimet talvella tekevät. Oppilaat tiesivät hyvin, että karhut nukkuvat talviunta, mutta jänikset taas eivät, koska muutama oli lumessa nähnyt jäniksen (tai rusakon) jalanjäljet. Jotta oppilaat pääsivät myös vähän liikkumaan, opettaja järjesti lopuksi eskarilaisille jumppatuokion, jossa liikuttiin niin kuin eri eläimet liikkuvat.
Koululaiset pääsivät myös juttelemaan, mitä kaikkea kivaa lumessa voi tehdä. Posti oli tuonut oppilaille kirjeen, jossa oli ohjeet, mitä tunnin aikana tehtäisiin. Kirjeestä löytyi mustaa ja sinistä paperia, sekä liimaa. Yhdessä opettajan avulla, oppilaat saivat askarrella lumiukon, ensiksi värittämällä lumiukolle vartalon ja leikkaamalla lopuksi hatun, kädet sekä suun. Kotitehtäväksi oppilaat saivat, miettiä, mistä esineistä pystyy kirjoittamaan LUMI-sanan. Oppilaat olivatkin keksineet monia erilaisia tapoja, miten LUMI-sanan voi kirjoittaa esimerkiksi kynistä, taikka pelikorteista. Yksi koululainen löysi kirjahyllystään jopa kirjan, jonka nimi oli Lumi.
Seuraavalla kerrallakin talven teema jatkui pienten kerholaisten Suomi-koulussa. Pienet kerholaiset maalasivat ensin revontulien eri värejä siniselle paperille vesiväreillä. Tällä kertaa postin mukana saapui erilaisia mustia, oransseja ja valkoisia soikioita ja ympyröitä. Niistä kerholaiset saivat askarrella pingviinin, jolla oli avonainen nokka. Jotta kerholaisten aika ei tulisi pitkäksi ja saataisiin paikat taas vetreäksi, niin pienet pääsivät myös tanssimaan uuden Revontuli-laulun mukana sekä jo tutuksi tulleen Leppäkerttu-laulun tahdissa. Pieneltä kerholaiselta kysyttäessä, parasta oli laulu ja tanssi, mutta myös vesiväreillä maalaaminen oli ihan huippua.
Talven teema jatkui myös eskarilaisten kanssa. Pihalla kun on kylmä ja lunta melkein polviin asti, on tärkeää olla sään mukaan varustautunut. Eskarilaiset tiesivät hyvin, että kylmällä ilmalla korvat eivät palellu ja kädet eivät jäädy, kun löytyy pipo ja lapaset. Siitä se idea sitten lähtikin, ja eskarilaiset askartelivat opettajan johdolla värikkäitä pipoja ja lapasia. Jumppatuokiossa oli tällä kertaa apuna noppa. Ensin keksittiin eri jumppaliikkeitä. Sen jälkeen noppaa heitettiin ja nopan osoittama lukumäärä kertoi, kuinka monta jumppaliikettä pitää tehdä.
Talvella on kiva katsella, kun lunta sataa (välillä todella paljon, ja välillä taas hitaasti). Lumihiutaleet voivatkin olla erikokoisia, erinäköisiä ja ei ole yhtä samanlaista hiutaletta. Koululaiset opettelivat opettajan kanssa leikkaamaan erikokoisia ja erinäköisiä lumihiutaleita. Saksien käyttö, varsinkin kun pitää taitella paperi erittäin pieneksi ja sen jälkeen leikata pienen pieniä kulmia oli välillä haastavaa, mutta lumihiutaleista syntyi todella upeita luomuksia. Lumihiutaleiden leikkaaminen oli niin hauskaa, että monen koululaisen oli vielä illalla ennen nukkumaanmenoa leikattava pari lumihiutaletta lisää valmiiksi, jotta saisi kiinnittää ne ikkunalle taikka lähettää Suomeen taikka vain näyttää isälle tai äidille, miten hienosti osaa itse leikata lumihiutaleen.
Isot koululaiset ovat nauttineet ZOOMin välityksellä opiskelusta täysin rinnoin. Viime kerralla, jokainen oppilas sai tehtäväksi piirtää olion. Jokainen oppilas antoi vuorollaan jonkun kuvauksen, mitä oliolla saattaisi olla esimerkiksi «pitkät kädet» taikka vaikka «pienet tulisilmät». Kun kaikki olivat saaneet kuvailla oliota, lopulta jokainen esitteli olionsa muille, usein naurun saattelemana.
Etätuntien aikana, isot suomikoululaiset ovat jo niin tottuneet etätyöskentelyyn, että he ehtivät tehdä vaikka mitä tehtäviä. Varsinkin sanasoppa-leikki on ollut oppilaiden suuressa suosiossa. Sanasoppa-leikissä kukin oppilas saa kirjoittaa keksimänsä sanan kirjaimet sekaisin chattiin ja muiden tehtävänä on arvata, mikä sana on. Välillä senat ovat menneet ihan sakaisin, eikun siis sanat sekaisin ja oppilaat ovatkin huomanneet, että kirjaimista saakin keksittyä monia eri sanoja ja sitä alkuperäistä sanaa onkin voinut olla vaikea löytää.
Sellainen oli Suomi-koulun luminen ja talvinen tammikuu.
Seuraavassa blogikirjoituksessa kerrotaan, mitä erikoista tapahtuikaan helmikuussa…
Siihen asti, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille rauhallista iltaa!
