Avainsana-arkisto: sienet

Suomi-koulun syksy

Winterthurin Suomi-koulun syksy on alkanut vauhdikkaasti. Vallitsevan koronatilanteen myötä, olemme saaneet nauttia taas pitkästä aikaa lähiopetuksesta. Oppitunneilla lapset ovat kuulleet suomen kielisiä tarinoita, jutelleet opettajan kanssa suomeksi sekä saaneet viettää aikaa muiden suomikoululaisten kanssa pelejä pelaten.

Mistä Suomi-koulun syksy sitten onkaan tehty? – värikkäistä lehdistä, maukkaista omenoista, sekä savunhajuisesta metsäretkestä.

Syksy Winterthurissa ja muuallakin Sveitsissä on ollut erittäin värikäs. Sään puolesta aurinkoisia päiviä onkin tuntunut olevan enemmän kuin sateisia. Suomikoululaiset ovatkin jutelleet paljon säästä ja tutuksi on tullut muun muassa menevä ja rytmikäs ”Millainen sää tänään on”- laulu.

Musiikin lisäksi eskarin tokaluokkalaiset ovat kuunnelleet syksyistä tarinaa ”Sieniä ja sadetta” omassa ryhmässä. Sen pohjalta tulikin idea piirtää oma sienimetsä. Omasta sienimetsästä voi löytää vaikka mitä aarteita, sieniä, värikkäitä lehtiä ja onpa muutaman oppilaan sienimetsään löytänyt tiensä myös erilaiset eläintarrat. Nyt kun metsässä on myös sateen ansiosta putkahdellut esiin erivärisiä, ja -kokoisia sieniä niin on tärkeää tietää, mitä metsässä kannattaa keräillä ja varsinkin, mihin sieniin ei saa koskea tai mitä ei varsinkaan saa syödä. Eskarilaiset tiesivätkin hyvin kertoa, että sieniin ei saa koskea, eikä mitään metsässä olevaa saa maistaa, jollei tiedä mitä se on. Eskarilaiset epäilivätkin että myrkylliset sienet saattaisivat maistua pesusaippualta ja juuri sen takia myrkyllisiä sieniä ei kannata syödä, koska kuka nyt saippuaa haluaisi syödä.

Puiden lehdet ovat olleet tänä syksynä erittäin hienoja, sillä niistä on löytynt niin keltaisen, oranssin kuin punaisenkin eri sävyjä. Jos puiden lehdet ovat olleet eri värisiä, niin myös omenapuiden satoa on voinut vain ihailla, kun moni puu on ollut täynnä erivärisiä omenoita. Kerholaiset ovatkin päässeet miettimään, minkä värisiä lehtiä sitä voikaan syksyllä maasta tai puusta löytää. Pienen mietintätuokion jälkeen eskarilaiset askartelivat paperille syksyisiä puita, johon painettiin erivärisiä lehtiä ja omenoita. Näin syksyisiin puihin eksyi monia eri värejä. Kerholaiset ovat myös askartelun ohella pelanneet omenapuu-peliä, jossa kerätään sinisiä, punaisia, vihreitä ja keltaisia omenoita puiden oksille. Yksi eskarilaisista kyllä huomautti, että sinisiä omenoita on tosi vaikea löytää pihalta, ja hän oli suhteellisen varma, että on joskus syönyt sellaisen, muttei voinut enää muistaa, miltä se maistui.

Suomi-koulun syksyyn kuuluu myös perinteinen metsäretki, jolloin kaikki luokat lähtevät opettajan kanssa metsään seikkailemaan. Tänäkin vuonna suomikoululaisilla kävi hyvä tuuri, aamupäivällä Winterthurissa satoi vettä vielä oikein roimasti, mutta iltapäivällä aurinko paistoi pilvien raosta, vaikka pari pisaraa vettä taisikin jossain vaiheessa iltapäivää tulla. Suomikoululaiset etsivät metsästä värikkäitä lehtiä, oksia ja kiviä ja koristelivat näistä ”syysperhosen” siivet. Kävyt ja kivet olivat varsinkin pienten kerholaisten suosiossa ja saattoipa olla, että muutaman suomikoululaisen reppu oli niin täynnä metsän aarteita, ettei sinne meinannut enää oma eväsrasia ja juomapullo mahtua.

Eskarilaiset etsivät myös metsän eri aarteita ja yrittivät löytää mahdollisimman monta lehteä, jotka olisivat erivärisiä. Isolla viltillä oli kiva askarella lehdille silmät, nenä ja suu. Saipa yksi lehti myös hatun päähänsä.

Askartelun jälkeen pääsivät niin pienet suomikoululaiset kuin vähän isommatkin jumppailemaan ja tanssimaan musiikin tahdisssa, tasapainoilemaan pitkillä kepeillä ja juoksemaan saippuakuplien perässä. Lopussa metsäretkeläiset pääsivät vielä nauttimaan nuotion lämmöstä ja makkaranpaistosta opettajien kera.  

Syksyyn kuuluu Suomessa myös isien oma päivä eli isänpäivä, jota vietettiin viime viikon sunnuntaina. Suomikoulaiset askartelivat jokainen omassa ryhmässä pienen lahjan isälle. Koululaiset juttelivat luokassa, mikä isässä on parasta ja moni tulikin siihen tulokseen, että isät omaavat erittäin hauskan huumorin.

Nyt kun marraskuu on jo puolessa välissä, pian onkin aika valmistautua joulun odotukseen. Iltojen pimentyessä, mikä onkaan ihanampaa kuin kääriytyä viltin alle, lämmittää itselle mukillinen glögiä ja syödä siihen kylkeen pari karjalanpiirakkaa tai joulutorttua. Näitä jouluisia ja suomalaisia tuotteita on tarjolla tämän viikon lauantaina Zürichin suomalaisella joulutorilla. Koulumme osallistuu perinteisesti suomalaiselle joulutorille ja pöydässämme on myynnissä maukkaita karjalanpiirakoita, joulutorttuja sekä suomalaisia karkkeja!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein mukavaa joulun odotusta ja nähdään lauantaina joulutorilla!

Syksynmerkkejä ilmassa

Kylmenihän se sää täällä Winterthurissa vihdoinkin, ja nyt voi virallisesti sanoa, että syksy on saapunut tännekin, jopa paikoin todella kylmänä ja viileänä pitkän lämpöisen kesän jälkeen. Edellisviikolla suomikoululaiset saivat nauttia ulkona syksyisestä ja varsin aurinkoisesta säästä. Nyt varsinkin, kun sää on ollut aurinkoinen ja lapset ovat viihtyvät paljon ulkona, niin luonnosta on voinut bongata, mitä erilaisempia syksyn merkkejä sekä syksyisiä eläimiä.

Tällä kertaa kerholaiset juttelivat syksystä ja, mitä kaikkea erilaista sitä voikaan syksyllä kerätä kasvimaalta. Opettajalla oli kuva kasvimaalta, mistä kerholaiset löysivät porkkanoita, maissia, eri viljoja, omenapuita ja päärynäpuita. Yhdessä oli hauska miettiä, mistä kaikki tykkäävät ja yksi eniten ääniä saanut hedelmä oli syksyinen omena. Kerholaiset miettivät myös, mitä muuta syötävää metsästä voisi löytyä ja olipa siellä muutama käynyt isin ja äidin tai mummun ja vaarin kanssa marjametsässä poimimassa mustikoita sekä sieniä. Sienet olivatkin tämän päivän teema. Kerholaiset saivat opetella leikkaamaan saksilla kärpässieniä ja se olikin alussa hieman hankalaa, mutta pienen opettelun jälkeen saksien käyttäminen onnistui jo suurimmalta osalta. Lapset saivat myös tehtäväksi laminoida ison kasan punaisia ja ruskeita tatteja sienipeliä varten. Tatteja tuli laminoitua niin paljon, että niistä riitti myös jokaiselle kotiin vietäväksi.

Näin syksyn alkaessa ja ilmojen viiletessä monet suomikoululaiset ovat bonganneet eri eläimiä luonnossa, joita usein näkee syksyisin. Yksi tällaisista eläimistä on ollut siili. Kerholaisten touhuissa mukana on tämän lukuvuoden alusta asti ollut pieni pehmoinen siili. Kerholaiset miettivätkin, millainen oikean siilin ”iho” mahtaa olla ja voikohan sitä silittää. Ja sitten kun selvisi, että siili on aika piikikäs olento niin toinen kysymys, mikä jäi muutaman kerholaisten mieltä askarruttamaan oli, että miten ne piikit eivät sitten pistä siiliä itseään.  

Suomi-koulussa mukana on ollut myös toinen siili eskarin ekaluokkalaisten touhuja seurailemassa. Eskarin ekaluokkalaiset keräsivät pihalta suureen rasiaan syksyn merkkejä, ja pieni siili sai lämpimän ja pehmoisen nukkumapaikan kerätyistä oksista, lehdistä, tammenterhoista ja pähkinöistä. Sisällä suomikoululaiset saivat tehtäväksi miettiä, mitkä värit väripaletista ovat kolme perusväriä, ja kyllähän ne sieltä pienen mietinnän jälkeen löytyivät. Perusvärejä päästiin kokeilemaan, kun suomikoululaiset saivat leikata oman puun ja valita siihen yhden tai kahden perusväriä plus muita värejä. Perusvärien lisäksi maalauksista tuli syksyisen värikkäitä, missä monet ruskan eri värisävyt hienosti näkyvät.   

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset viettivät koko oppikerran tällä kertaa metsässä, missä ohjelmassa oli etsiä syksyisiä aarteita luontoon tutustumisen merkeissä. ”Aarrekartasta” suomikoululaiset saivat lukea, mitä kaikkea eri eläimiä, hyönteisiä ja kasveja luonnosta voi syksyisin ja myös muutenkin löytyä, ja oli joukkoon eksynyt myös muutama muukin kohta, jotka eivät ollenkaan kuulu luontoon. Lapset löysivätkin valtavan paljon erilaisia luonnon aarteita, ja melkein kaikki kohdat aarrekartasta tuli täytettyä. Aarrekartan täyttämisen jälkeen mikäs olikaan hauskempaa kuin etsiä itse omia aarteita metsästä ja liimata ne paperille. Syksy ei ole vielä kellastanut kaikkia lehtiä, ja suomikoululaiset saivatkin tehdä juuri omanlaisensa vihreän metsän omista metsän aarteista.

Myös isot suomikoululaiset lähtivät pihalle luontoon ja tehtävänä oli ”etsiä ja löytää” luonnosta eri asioita. Monet sanat olivatkin sen verran tuttuja, että ne löytyivät nopeasti, mutta joukossa oli myös muutama uusi/vanha sana, jotka eivät välttämättä kuulu arkipäivän sanastoon. Kaarna tuotti monelle päänvaivaa, mutta yhteistuumin ja pienten vihjeiden avulla suomikoululaiset oppivat, mitä kaarna tarkoittaa ja sen jälkeen kaarnan palasia olikin helppo löytää.

Syksy on siitä kivaa aikaa, että silloin luonnosta löytää erilaisia ja erivärisiä lehtiä ja tammenterhoja, mistä voi koristella ja askarrella ties minkälaisia teoksia. Suomikoululaiset löysivätkin pihalta paljon erilaisia syksyn merkkejä ja voipi olla, että jospa ensi kerralla kävisi hyvä tuuri ja metsäretkellä suomikoululaisten siilikaverit saisivat uusia ystäviä.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia syyspäiviä!