Katsaus Suomi-koulun syksyyn ja tervetuloa kevätlukukausi

Uusi vuosi on jo vaihtunut, mutta Winterthurin Suomi-koulu lomailee vielä tämän viikon ja ensi viikolla alkaa kevätlukukausi. Ennen kuin huristetaan uudelle lukukaudelle, muistellaan vielä viime vuoden syyslukukautta. Blogi on viettänyt hieman hiljaiseloa erinäisten kiireiden vuoksi, mutta suomikoululaiset sen sijaan ovat koko syyslukukauden puuhailleet monenmonituista ja oppineet uusia asioita.

Ennen syyslomaa suomikoululaiset nauttivat aurinkoisista syyspäivistä lämmön hipoessa Suomen kesälukemia. Syksyn teemana olivat erilaiset eläimet, syksyiset kuvat sekä keskustelu, mistä tietää että syksy on tulossa.

Suomi-koululaiset viettivät myös jo perinteeksi muodostunutta metsäpäivää Winterthurin metsässä makkaraa paistaen, syksyn eri värejä etsien sekä yhdessä puuhaillen. Metsästä löytyi myös pieniä eri eläimiä, mitkä kiinnostivat suomikoululaisia paljon. Pienen pieni herra Tuhatjalkainen löytyi yhden pusikon vierestä ja tätä yhdessä suomikoululaiset ihmettelivät. Lopuksi herra Tuhatjalkainen siirrettiin turvallisemmalle paikalle ettei se jäisi koululaisten jalkoihin.

Lokakuun lopussa Sveitsissä kaupat ja koti-ovien edustat täyttyvät oransseista kurpitsoista. Kurpitsoista saa erinomaista soppaa, mutta Suomi-koulussa pienten ryhmässä päätettiin juhlistaa halloweenia ja tutustua Mauri Kunnaksen kummitustarinoihin. Suomikoululaiset saivat myös askarrella ihan omat kurpitsat. Aiheeseen oli helppo liittää myös luurankojumppa, jossa luurangot tulivat linnankuvasta esiin taskulampun avulla ja näyttivät suomikoululaisille, kuinka luurankojumpan tanssiliikkeet piti liikkua. 

Marraskuussa vietettiin suomalaisen kalenterin mukaan isänpäivää. Isommat oppilaat askartelivat omat kortit isälle, johon jokainen sai kirjoittaa isälle oman viestin taikka kertoa eri asioita, mistä isä tykkää. Isänpäivän jälkeen joulun odotus alkoihin tänä vuonna jo marraskuusssa, kun Winterthurin Suomi-koulu osallistui jo perinteeksi muodostuneille suomalaiselle joulutorille. Joulutorin jouluisten herkkujen myötä marraskuu vaihtui nopeasti joulukuuksi, jolloin suomikoululaiset juhlivat koulussa Suomen itsenäisyyspäivää. Isot koululaiset olivat järjestäneet oppilaille ja vanhemmille näytöksen, missä luettiin Suomi-aiheinen runo. Lopuksi laulettiin vielä Suomen Maamme-laulu.

Ennen joululomille siirtymistä, järjestettiin Winterthurin Suomi-koulun joulujuhla, tällä kertaa paikan päällä, kun kahtena vîime vuotena joulujuhla on jouduttu valitettavasti juhlimaan etänä. Joulujuhlassa oli taianomaista joulun tuntua, jouluisten ruokien tuoksua ja illan ehkä yksi jännittävimmistä tapahtumista oli punanuttuisen valkoparran vierailu Korvatunturilta. Suomikoululaisten juhlaesitykset olivat vertaansa vailla, ja niissä näkyi lasten ilo ja onni, kun pienet ja vähän isommatkin tonttulakkiset oppilaat pääsivät lavalle hyppimään ja esittämään omat jouluesitelmät. Joulujuhlan tuoksinasta suomikoululaiset siirtyivät ansaitulle joululomalle.

Suomikoululaisten joululomat alkavat olla pikkuhiljaa ohi, ja paluu arkeen on monella koululaisella jo alkanut. Tämä viikko lomaillaan vielä ja sen jälkeen onkin aika kääntää katse ensi kevätlukukaudelle!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää alkanutta uutta vuotta 2023!

Nähdään ensi viikolla Suomi-koulussa!

Kesälomilta palaaminen Suomi-koulun arkeen

Winterthurin Suomi-koulun uusi lukuvuosi on alkanut!

Koulumme opettajina ja oppilaina hääräävät monet samat tutut, mutta mukaan mahtuu myös uusia kasvoja.

Toivotetaan kaikki vanhat ja uudet opettajat ja oppilaat tervetulleiksi ja hyvää alkanutta lukuvuotta!

Vielä ennen tutustumista kouluvuoden ensimmäiseen päivään, palataan ajassa hieman taaksepäin ja muistellaan Suomi-koulumme viime lukuvuoden loppua. Kevät vaihtui kesään vauhdilla. Viime lukuvuonna Suomi-koulumme täytti 30-vuotta (”aika vanha” – totesi yksi oppilaista) ja heikentyneestä koronatilanteesta johtuen emme valitettavasti voineet jouluna juhlia koulumme 30-vuotis taipaletta. Onneksi juuri ennen kesäloman alkua meillä oli mahdollista järjestää vihdoin ja viimein koulumme perinteinen kesäjuhla. Jos Suomi-koulumme kesäjuhlaa pitäisi kuvailla kolmella tapaa niin ne olisivat nämä: yhdessäolo, lasten hersyvä nauru sekä Riikan yllätys. Juhlissa oppilaat saivat vanhempien kanssa yhdessä tehtäväksi kiertää opettajien tekemiä eri rasteja metsän keskellä. Ai kun oppilailla oli hauskaa kiertää rasteja ja kerätä kirjaimia, josta lopulta syntyi sana. Pari oppilasta ehti kiertää radan pariin kertaankin varmistuakseen sanan oikeasta kirjoitusasusta. 


Riikka opettajamme opetti viimeistä kertaa Suomi-koulullamme tänä keväänä. Riikka onkin tehnyt upean uran Suomi-koulumme opettajana jo 20-vuoden ajan. Kiitos Riikka sinulle, että toimit Suomi-koulumme opettajana, olet mahtava ope! 

Muistoiksi juhlista jäi hyvä mieli, vatsa täynnä maukasta kakkua ja paljon naurun hetkiä opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa. Siitä oli Suomi-koulun kesäjuhla tehty ja oli hyvä siirtyä nauttimaan kuka mihinkin kesälomaa. Mutta nytten kun kesäloma on lusittu, on aika palata taas arkeen ja kyllä se syksy sieltä hieman kolkutteleekin jo ovea, vaikka lämpötilojen puolelta ollaan vielä suhteellisen hellelukemissa. Mutta kyllä se syksy sieltä pian alkaa ja näin ollen myös Suomi-koulun arki. 

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille vielä kerran hyvää alkanutta lukuvuotta!

Talvikuukaudet Suomi-koulussa

Winterthurin Suomi-koulun uusi lukukausi on jo hyvässä vauhdissa ja kevättä kohti ollaan menossa huimaa vauhtia. Tammi- ja helmikuussa suomikoululaiset ovat saaneet nauttia aurinkoisesta säästä, jopa varsin keväisestä ilmasta, mutta onneksi Suomi-koulussa on saanut jutella, mitä kaikkea kivaa lumesta ja lumessa voi tehdä, vaikka sitä vähän onkin maassa ollut. Muutama oppilas oli nauttinut lumesta ja kylmästä, jopa melkein jäisestä tunnelmasta jouluna Suomessa kun taas osa oli päässyt hiihtolomalla pulkkailemaan ja laskettelemaan Sveitsin Alpeille. Ennen kuin vaihdetaan tammi- ja helmikuun kuulumiset, niin palataanpa vielä hetkeksi viime vuoden jouluisiin hetkiin. Koulumme joulujuhla jouduttiin valitettavasti perumaan koronarajoitusten takia. Senpä takia joulujuhlaa juhlittiin yhdessä Itsenäisyyspäivän kanssa samalla kertaa. Koulumme 30-vuotis juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös koulumme lehti, joka oli vasta saapunut painosta.

Itsenäisyyspäivän juhlan kunniaksi lapset keskustelivat Suomen lipusta ja miksi Suomen itsenäisyyttä oikein juhlitaan. Isot koululaiset olivat askarreellet hienon ikkunan, jonka eteen laitettiin kaksi kynttilää palamaan ja opettaja kertoi tarinan nälkäisestä vaeltajasta metsässä, joka etsi mökkiä, jonka ikkunassa on kaksi kynttilää. Lopuksi oppilaat lauloivat Maamme-laulun. Itsenäisyyspäivän lisäksi oppilaat lukivat tai kuuntelivat joulutarinaa, kun ovelta kuului yhtäkkiä koputus. Kukahan siellä oli? Oppilaat avasivat oven ja mitä ihmettä? Siellä ei ollut ketään, mutta oven takaa löytyi pieni säkki, josta löytyi monta eri pientä pussia. Tonttu oli käynyt siellä jättämässä lapsille pienet lahjapussukat joulun kunniaksi. Siitä olikin suomikoululaisten hyvä lähteä nauttimaan joululomasta. 

Tammikuussa pienet kerholaiset keskustelivat lumesta, ja mitä lumi on, ja mitä kaikkea talvisena yönä kirkkaalta taivaalta voikaan nähdä. Yksi oppilaista kertoi että oli ollut laskemassa kelkalla vuorilta alas, ja vauhti oli ollut niin päätä huimaava, jopa niin nopea, että toinen kengistä oli jäänyt lumihankeen kesken kelkkailun ja sitä kelkkaahan ei niin vain nopeasti pysäytetäkään. Lumiaihe jatkui myös askartelujen aikana. Kerholaiset saivat kaikki kolme valkoista pyöreää ympyrää ja pieniä mustia pyöreitä ympyröitä ja niistä askarreltiin yhdessä iso lumiukko. Muutama lumiukko sai myös vähän jäätyneen porkkananenän ja mustan ison hatun. Eskarilaiset taas keskustelivat mitä kaikkea värikästä taivaalla voi nähdä revontulien lisäksi, ja vastaushan kuului nopeasti: uuden vuoden raketit!

Koululaisten ensimmäisiin kuukausiin on mahtunut vaikka minkälaista tekemistä,  muun muassa vuosikalenterin askartelua. Vuosikalenteriin sai itse värittää sopivilla väreillä neljä eri vuodenaikaa. Jokainen oppilas sai laittaa itselle tärkeitä asioita vuosikalenteriin muistuttamaan, mitä kunakin kuukautena on tärkeää muistaa. Varsinkin pienille ja vähän suurimmillekin jääkiekkofaneille on erityisen tärkeää tietää, milloin tärkeät pelit ovat. Yksi suomikoululainen tiesi jo myös sanoa, että mikä joukkue on aivan varmasti finaalissa keväällä ja jopa miten finaalissa käy.  

Suomikoulussa ei ainoastaan opiskella suomen kieltä kirjoja lukemalla, vaan opettajat opettavat myös musiikin avulla lapsille suomen kieltä. Varsinkin pienet oppilaat nauttivat täysin rinnoin musiikista ja lauluista, joissa tanssitaan musiikin tahdissa. Pienten mielestä ei voi mainita vain yhtä lempilaulua, mutta moni mainitsee ainakin parhaimmiksi lauluiksi Siinan taikaradion Robotti-laulun, jossa lapset tanssivat robottimaisesti liikkuen.

Ansaitun hiihtoloman jälkeen oli vuorossa laskiainen. Laskiaisrieha on Suomi-koulumme perinteinen helmikuun tapahtuma, jolloin lapset saavat nauttia lumesta pihalla pulkkaillen ja laskiaispullan syömisestä. Tänä vuonna lumitilanne oli hivenen heikko, mutta aurinko paistoi sitäkin upeasti siniseltä taivaalta ja lapset pääsivät metsään seikkailemaan.

Mikä onkaan parempaa kuin metsäretken lopussa tuoreen laskiaispullan tuoksu ja sen syöminen kavereiden kanssa. Pari oppilaiden vanhempaa oli leiponut monta pellillistä laskiaispullia ja ai että, kun ne näyttivät ja maistuivat herkullisilta. Pari oppilasta kehuskeli että olivat syöneet ainakin neljä pullaa, mutta nyt olivat vatsat kuulemma aivan täynnä. Vanhempien ei varmasti tarvinnut kiirehtiä illallisen kanssa laskiaisriehan jälkeen.

Talven voi sanoa olevan pikkuhiljaa jo ohi ja päivien tästä pidentyessä, Winterthurin Suomi-koulussa odotetellaankin kevättä ja ensimmäisiä kukkasia ruohikolla.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia päiviä!

Nähdään huomenna koululla!

Ps. Muistathan käydä koulun kotisivuilla ilmoittautumassa seuraavalle lukuvuodelle!

Suomi-koulun syksy

Winterthurin Suomi-koulun syksy on alkanut vauhdikkaasti. Vallitsevan koronatilanteen myötä, olemme saaneet nauttia taas pitkästä aikaa lähiopetuksesta. Oppitunneilla lapset ovat kuulleet suomen kielisiä tarinoita, jutelleet opettajan kanssa suomeksi sekä saaneet viettää aikaa muiden suomikoululaisten kanssa pelejä pelaten.

Mistä Suomi-koulun syksy sitten onkaan tehty? – värikkäistä lehdistä, maukkaista omenoista, sekä savunhajuisesta metsäretkestä.

Syksy Winterthurissa ja muuallakin Sveitsissä on ollut erittäin värikäs. Sään puolesta aurinkoisia päiviä onkin tuntunut olevan enemmän kuin sateisia. Suomikoululaiset ovatkin jutelleet paljon säästä ja tutuksi on tullut muun muassa menevä ja rytmikäs ”Millainen sää tänään on”- laulu.

Musiikin lisäksi eskarin tokaluokkalaiset ovat kuunnelleet syksyistä tarinaa ”Sieniä ja sadetta” omassa ryhmässä. Sen pohjalta tulikin idea piirtää oma sienimetsä. Omasta sienimetsästä voi löytää vaikka mitä aarteita, sieniä, värikkäitä lehtiä ja onpa muutaman oppilaan sienimetsään löytänyt tiensä myös erilaiset eläintarrat. Nyt kun metsässä on myös sateen ansiosta putkahdellut esiin erivärisiä, ja -kokoisia sieniä niin on tärkeää tietää, mitä metsässä kannattaa keräillä ja varsinkin, mihin sieniin ei saa koskea tai mitä ei varsinkaan saa syödä. Eskarilaiset tiesivätkin hyvin kertoa, että sieniin ei saa koskea, eikä mitään metsässä olevaa saa maistaa, jollei tiedä mitä se on. Eskarilaiset epäilivätkin että myrkylliset sienet saattaisivat maistua pesusaippualta ja juuri sen takia myrkyllisiä sieniä ei kannata syödä, koska kuka nyt saippuaa haluaisi syödä.

Puiden lehdet ovat olleet tänä syksynä erittäin hienoja, sillä niistä on löytynt niin keltaisen, oranssin kuin punaisenkin eri sävyjä. Jos puiden lehdet ovat olleet eri värisiä, niin myös omenapuiden satoa on voinut vain ihailla, kun moni puu on ollut täynnä erivärisiä omenoita. Kerholaiset ovatkin päässeet miettimään, minkä värisiä lehtiä sitä voikaan syksyllä maasta tai puusta löytää. Pienen mietintätuokion jälkeen eskarilaiset askartelivat paperille syksyisiä puita, johon painettiin erivärisiä lehtiä ja omenoita. Näin syksyisiin puihin eksyi monia eri värejä. Kerholaiset ovat myös askartelun ohella pelanneet omenapuu-peliä, jossa kerätään sinisiä, punaisia, vihreitä ja keltaisia omenoita puiden oksille. Yksi eskarilaisista kyllä huomautti, että sinisiä omenoita on tosi vaikea löytää pihalta, ja hän oli suhteellisen varma, että on joskus syönyt sellaisen, muttei voinut enää muistaa, miltä se maistui.

Suomi-koulun syksyyn kuuluu myös perinteinen metsäretki, jolloin kaikki luokat lähtevät opettajan kanssa metsään seikkailemaan. Tänäkin vuonna suomikoululaisilla kävi hyvä tuuri, aamupäivällä Winterthurissa satoi vettä vielä oikein roimasti, mutta iltapäivällä aurinko paistoi pilvien raosta, vaikka pari pisaraa vettä taisikin jossain vaiheessa iltapäivää tulla. Suomikoululaiset etsivät metsästä värikkäitä lehtiä, oksia ja kiviä ja koristelivat näistä ”syysperhosen” siivet. Kävyt ja kivet olivat varsinkin pienten kerholaisten suosiossa ja saattoipa olla, että muutaman suomikoululaisen reppu oli niin täynnä metsän aarteita, ettei sinne meinannut enää oma eväsrasia ja juomapullo mahtua.

Eskarilaiset etsivät myös metsän eri aarteita ja yrittivät löytää mahdollisimman monta lehteä, jotka olisivat erivärisiä. Isolla viltillä oli kiva askarella lehdille silmät, nenä ja suu. Saipa yksi lehti myös hatun päähänsä.

Askartelun jälkeen pääsivät niin pienet suomikoululaiset kuin vähän isommatkin jumppailemaan ja tanssimaan musiikin tahdisssa, tasapainoilemaan pitkillä kepeillä ja juoksemaan saippuakuplien perässä. Lopussa metsäretkeläiset pääsivät vielä nauttimaan nuotion lämmöstä ja makkaranpaistosta opettajien kera.  

Syksyyn kuuluu Suomessa myös isien oma päivä eli isänpäivä, jota vietettiin viime viikon sunnuntaina. Suomikoulaiset askartelivat jokainen omassa ryhmässä pienen lahjan isälle. Koululaiset juttelivat luokassa, mikä isässä on parasta ja moni tulikin siihen tulokseen, että isät omaavat erittäin hauskan huumorin.

Nyt kun marraskuu on jo puolessa välissä, pian onkin aika valmistautua joulun odotukseen. Iltojen pimentyessä, mikä onkaan ihanampaa kuin kääriytyä viltin alle, lämmittää itselle mukillinen glögiä ja syödä siihen kylkeen pari karjalanpiirakkaa tai joulutorttua. Näitä jouluisia ja suomalaisia tuotteita on tarjolla tämän viikon lauantaina Zürichin suomalaisella joulutorilla. Koulumme osallistuu perinteisesti suomalaiselle joulutorille ja pöydässämme on myynnissä maukkaita karjalanpiirakoita, joulutorttuja sekä suomalaisia karkkeja!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein mukavaa joulun odotusta ja nähdään lauantaina joulutorilla!

Uusi lukuvuosi on vihdoin ja viimein alkanut!

Winterthurin Suomi-koulun uusi lukuvuosi alkoi edellisviikolla aurinkoisessa säässä. Mikä on varma loppukesän ja syksyn merkki Suomi-koulun alkamisen lisäksi? No tietenkin korkeiksi kasvavat pellon reunalla kukkivat auringonkukat, joissa pörrää paljon kaikennäköisiä kimalaisia ja pörriäisiä. Ensimmäisen koulupäivän teemana oli auringonkukkaloru ja keltaisten auringonkukkien ja ampiaisten askartelu. Koulumme puheenjohtaja piti perinteisesti koulun pihalla lyhyen puheen ja toivotti kaikki oppilaat tervetulleiksi uudelle lukuvuodelle. Sen jälkeen oppilaat siirtyivätkin kukin oman opettajansa johdolla luokkiin.

Puheenjohtajan terveiset

Koululaisten ryhmässä oppilaat esittelivät aluksi itsensä ja sen jälkeen olikin vuorossa piirustustehtävä liittyen kesään. Koululaiset piirsivät tai maalasivat, mitä sitä olikaan tullut tehtyä kesällä ja mikä oli ollut kaikista hauskinta koko kesässä. Moni suomikoululainen oli päässyt pitkästä aikaa käymään Suomessa tapaamassa sukulaisia ja kavereita ja moni ilmoittikin parasta kesässä olleen Suomessa vierailun. Nyt kun vihdoin moni suomikoululainen oli päässyt matkustamaan niin teemana oli myös tutustua ”matka-laulun” avulla, miten Suomessa ja muissa maissa tervehditään toisia. Oli hauska huomata, että oppilailla oli suomeksi monta erilaista tervehdystapaa: yksi sanoi moi, toinen hei ja kolmas saattoi sanoa moro. 

Kerholaiset jäivät puheenjohtajan puheen jälkeen koulun pihalle puuhastelemaan. Kerholaisten oma opettaja ei valitettavasti päässyt ensimmäiselle oppikerralle mutta sijaisiksi oli löytynyt kaksi vanhempaa, jotka hoitivat pienten suomikoululaisten ensimmäiset tunnit loistavasti. Alussa kerholaiset tutustuivat hieman toisiinsa ja kaikki saivat vuoron perään kertoa, mitä kesällä oli tehty. Sitten olikin vuorossa ilmapallojen puhaltamista ja mikäs olikaan hauskempaa kuin puhaltaa ensin ilmaa palloihin, jonka jälkeen niihin sai maalata mustalla tussilla nauravat naamat. Ilmapallojen väriksi oli valikoitunut keltainen ja moni kerholainen tiesikin monta asiaa tai esinettä, jotka ovat keltaisia. Pihalla puuhastelun jälkeen kerholaiset pääsivät vielä askartelemaan ja maalaamaan keltaisia auringonkukkia luokkaan. 

Eskarin kakkosluokkalaiset askartelivat yhdessä paperilautasista keltaisia ampiaisia ja mahtuipa ampiaisten joukkoon myös yksi keltainen Ilves. Eskarilaiset saivat tehtäväksi hieman virkistää muistia ja kertailla, mitkäs ne Suomi-koulun säännöt olivatkaan eli, mitä käytävillä ja luokissa on lupa tehdä ja mitä ei. Yksi oppilaista mietti tovin, mitä Suomi-koulussa saisi sanoa, ja oli ylpeä esittäessään, että esimerkiksi Mario ja Luigi -sanat olivat hyväksyttyjen listassa, kun taas huutaa ei saa ollenkaan. Muutama eskarilainen muisti myös hyvin, kuinka jännittävää ensimmäinen kerta Suomi-koulussa oli, ja siksi olikin tärkeää käydä kerholaisten ryhmässä nopeasti tarkastamassa, miten pienempi sisarus pärjää ekaa kertaa Suomi-koulussa.

Ampiainen, vai oliko tämä sittenkin se Ilves?

Eskarin ekaluokkalaisten ryhmässä jäätiin ensin pihalle tutustumaan toisiin. Eskarilaiset kertoilivat kesästä, ja kukin sai vuorollaan kertoa, mistä asiasta tykkää eniten. Alku tutustumisen jälkeen pihalla puhalleltiin saippuakuplia ennen kuin siirryttiin sisälle omaan luokkaan. Luokassa eskarilaiset saivat tehtäväksi lorutella aurinkokukkalorua ja tutustuttiin opettajan johdolla Mintun luontokirjaan, josta löytyikin monia tuttuja eläimiä ja kukkasia. Siitä intoutuneena, eskarilaiset ehtivät vielä tunnin lopuksi askarrella auringonkukat kotiin vietäväksi.

Mistä oli tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulukerta tehty? Hieman jännittyneistä nauruntirskahduksista, aurinkokukkien askarteluista sekä uusien ja vanhojen suomikoululaisten tapaamisesta.  Siitä oli tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulukerta tehty!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää alkanutta lukuvuotta!

Suomi-koulun kevät ja kesälaitumille siirtyminen

Parantuneen koronatilanteen myötä Suomi-koulumme sai loppukevään toimia lähiopetuksessa. Vaikka etäopiskelu ja etätunnit ovatkin sujuneet suomikoululaisilta erinomaisesti koko alkutalven, oli kyllä mahtavaa palata lähiopetuksen pariin. Koululaiset saivat pitkän tauon jälkeen tavata ryhmissä Suomi-koulun kavereita ja opettajat pääsivät opettamaan oppilaille uusia asioita ilman ruutua. Pienempiä oppilaita saattoi ehkä hieman jännittää, mutta se jännitys kaikkosi nopeasti, kun taas päästiin yhdessä touhuamaan.

Kevään aikana koulussamme järjestettiin perinteinen ensiapu- ja paloharjoituskerta. Koulussamme järjestetään joka vuosi paloharjoitus, jotta oppilaat oppisivat, mitä oikeassa hätätilanteessa kuuluu tehdä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa, ja tällaisia tilanteita ei koskaan voi harjoitella liiaksi. Ensin suomikoululaiset poistuivat oikeaoppisesti opettajan johdolla paloharjoituksen aikana luokkahuoneista pihalle. Paloharjoituksen jälkeen isot oppilaat katsoivat hätäkeskuksen opetusvideon, jossa lapsi soittaa hätäkeskukseen kaverinsa puolesta. Lapset pääsivät evästauon jälkeen itse pihalle harjoittelemaan, miten hätätilanteessa kuuluu toimia. Jokainen sai vuorollaan soittaa hätäkeskukseen, olla loukkaantunut ja toimia myös hätäkeskuksen puhelimessa.

Pienet eskarilaiset askartelivat opettajan kanssa, mihin numeroon kuuluu soittaa kun on kyseessä hätätilanne.

Tänä vuonna yksi Suomi-koulumme opetuskerroista osui lähelle vappua, ja koululaiset pääsivätkin juhlistamaan omissa ryhmissä vappua. Vappua isot suomikoululaiset juhlivat yhdessä askartelemalla jokainen oman vappunaamarin. Jokainen sai valkoisen naamarin, ja sen sai maalata ja koristella ihan oman mielensä mukaan. Yksi vappunaamari sai alussa jopa oman maskin ennen kuin vappunaamarin koristelu alkoi. Vappunaamareista tuli todella hienoja luomuksia, ja siitä olikin hyvä aloittaa vapun vietto munkkien ja siman kera.

Kun kesä virallisesti alkoi kesäkuussa, suomikoululaiset pääsivät nauttimaan vihdoin ja viimein hieman lämpimämmästä säästä pihalla. Loppukevät oli hieman koleahko verrattuna viime vuoden helteisiin, mutta onneksi ne lämpimät aurinkoiset päivät sieltä vihdoin ja viimein saapuivat. Pienet kerholaiset pohtivat, mitä asioita sitä sitten kuuluukaan kesään. Ensimmäisenä tuli mieleen tietenkin kesän yksi ehdoton herkku, mitä on ihana kuumalla säällä syödä: jäätelö! Keskustelu parhaimmasta jäätelömausta mietitytti kerholaisia ja moni tykkäsikin mansikasta taikka suklaasta, mutta moni muukin jäätelöherkku sai kannatusta. Yhden kerholaisen mielestä paras jäätelö oli sellainen, missä on monta makua yhdessä ja siitä se ajatus sitten syntyikin, että asfalttiin maalattiin jäätelöitä, joissa oli monia herkullisia makuja.     

Suomi-koulumme kesäjuhla järjestettiin tänä vuonna hieman eri tavalla kuin viime ja edellisvuosina. Viime vuonna emme voineet juhlistaa lukuvuoden päättymistä yhdessä, mutta tänä vuonna oppilailla ja vanhemmilla oli mahdollista viettää koulun päättymistä yhdessä koulun alueella. Hienosta säästä johtuen, oppilaat olivat pihalla omissa ryhmissä. Opettajat olivat järjestäneet erilaisia pisteitä, joissa leikittiin ja pelattiin erilaisia pelejä. Parituntinen kesäjuhla kuluikin suomikoululaisten pelatessa ja leikkiessä eri pelejä yhdessä muiden ja opettajien kanssa.

Pienet koululaiset päättivät koota Tatun ja Patun Suomi-palapelin ja sitten keskusteltiinkin, missä kaikkialla Suomessa lapset ovat käyneet ja aikooko moni lähteä tänä kesänä Suomeen vierailulle. Suomi-koulussa oppilaiden juuret eivät ole vain tietyltä alueelta Suomesta, vaan melkein koko Suomi pohjoisesta etelään ja idästä länteen on edustettuna Suomi-koulussamme.    

Maalauspisteeseen opettajat olivat keränneet ison pussillisen erikokoisia kiviä mukaan Suomi-koululle. Koululaiset saivat valita mieleisensä kiven ja he pääsivät maalaamaan kivistä kesäisiä leppäkerttuja ja mansikoita. Mansikoista ja leppäkertuista tuli todella upeita, ja saattoi sitä väriä löytyä muutaman kerholaisenkin kädestä ja jopa kengänpohjasta.  

Kesäjuhla huipentui jäätelöhetkeen kavereiden ja opettajan kanssa ja todistusten jakamiseen. Jäätelö maistuukin parhaimmalta kesäisessä auringonpaisteessa kavereiden kanssa syötynä!

Tämä lukuvuosi on ollut täynnä jos jonkinnäköistä yllätystä ja etätunnit ovat tulleet oppilaille tutuiksi. Tästä onkin hyvä lopettaa tämä erikoinen lukuvuosi ja kirmata ansaitulle kesälomalle! Myös koulumme pitkäaikainen rahastonhoitaja Outi lopettaa tähän lukuvuoteen Suomi-koulussamme toimimisen. Winterthurin Suomi-koulu haluaa kiittää Outia kaikista näistä vuosista koulumme rahastonhoitajana ja toivottaa Outille ihanaa kesää!  

Winterthurin Suomi-koulu kiittää kaikki oppilaita, vanhempia ja opettajia tästä lukuvuodesta!

Hyvää kesälomaa kaikille ja nähdään elokuussa taas!

Miten pitää yllä lasten / nuoren suomen kieltä, kun Suomi-kouluun meneminen ei enää onnistu?

Suomi-koulua käydään yleensä aina 12 ikävuoteen asti, ja yläasteelle siirryttäessä lapset lopettavat yksitellen Suomi-koulun kukin eri syistä.  Yläasteella opiskelutahti on kova ja vapaa-aikaa on vähän. Vapaa keskiviikko-iltapäivä on usein viikon kohokohta ja/tai pyhitetty muille harrastuksille. Ehkä kosketus entiseen kotimaahan tai vanhemman kotimaahan häilyy, ja lapsi ei näe enää syytä osallistua Suomi-kouluun. Voi myös olla, että lapsen varttuessa nuoreksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat.

Suomi-koulun loppuessa, nuori ei menetä ainoastaan paikkaa, missä opiskella omaa äidinkieltä vaan myös paikan, jossa tapaa muita samankielisiä nuoria. Suomen kieli voi helposti heikentyä, koska nuori opiskelee valtakielellä ja suurimmaksi osaksi kaverit tulevat omasta kotimaasta. Suomen puhuminen ja kuuleminen saattaa jäädä ainoastaan lomien Suomi-vierailujen ajaksi. Tästä voi helposti syntyä noidankehä, kun nuori ei enää halua käyttää suomen kieltä, koska kokee sen vaikeaksi. Nuori voi ymmärtää kaiken puhutun, mutta itse puhuminen voi nousta nopeasti haasteeksi.

Tämän takia Winterthurin Suomi-koulun mielestä on ehdottoman tärkeää, että nuorilla on myös samat mahdollisuudet puhua ja oppia omaa äidinkieltä kuin nuorimmilla lapsilla.  

Siksi ehdotammekin: Nuori, osallistu Suomi-kouluun etänä!

Kun Suomi-koulumme pandemian myötä siirtyi etäopiskeluun, saimme oppilaiden kanssa kokeilla, miten oppitunnit sujuvat tietokoneen välityksellä, ZOOMissa. Monet lapset ja varsinkin vanhemmat oppilaat pitivät tästä vaihtoehdosta: enää ei tarvinnut lähteä kotoa mihinkään ja aika ei kulunut matkoihin. Sai käpertyä mukavasti vaikkapa sohvankulmaan tai linnoittautua omaan huoneeseensa. Tästä kokemuksesta syntyi ajatus, että nuoretkin voisivat innostua tästä.

Nuorten Suomi-koulu

  • Milloin & missä: kerran kuukaudessa ZOOMissa 2 tunnin ajan (päivä voidaan valita nuorten toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan)
  • Kenelle: noin 13-16 vuotiaille (yläasteen ensimmäiseltä luokalta aina lukioon asti)
  • Teema: ajankohtaiset aiheet, jotka koskettavat nuoria Suomessa (ja Sveitsissä/maailmalla) (mitä Suomessa tapahtuu? Politiikassa? Mediassa? Musiikkisaralla? Mikä Suomessa on “in”? Mistä kaikki puhuvat? Nuoren tulevaisuuden suunnitelmat?)
  • Vierailut: Nuorten ryhmään kutsuttaisiin vieraita Suomesta kertomaan tietyistä aiheista tai esittelemään itsensä ja työnsä

Nuorten ryhmän tarkoitus olla paikka, missä jaetaan kuulumiset, suunnitelmia, urahaaveita ja milloin mitäkin!

Kiinnostuitko? Ilmoittaudu linkistä: https://win-suomikoulu.ch/ilmoittautuminen2021-2022/

OSA 2: Suomi-koulun HELMIKUU

Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, tapahtui myös säässä täyskäännös. Jos tammikuussa oli kylmä jopa paikoin -15 C astetta, niin helmikuussa Zürichin kantoonissa sai jo melkein vetää shortsit jalkaan ja t-paidan päälle pihalle lähtiessä, koska niin lämmin oli. Lämpömittari hivuttautui +17C asteen puolelle ja lumet sulivat ennätysvauhtia pois kukkien tieltä.

Helmikuun alussa Suomi-koulun teemana oli ystävät lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. Pienet kerholaiset askartelivat punaisesta, vaaleanpunaisesta, violetista tai mitä väriä nyt sattuikaan löytymään kotoa, erilaisia ystävänpäiväkortteja. Ystävänpäivänkortteihin liimattiin itseleikattuja sydämiä. Sydämen leikkaaminen voi olla vaikeaa jopa aikuisille, kun sydämen sivut eivät välttämättä koskaan tule tasaiseksi, mutta suomi-koulun opettajalla olikin tähän oiva ratkaisu: paperi taitettiin ja vain puolikas sydän piirrettiin paperille. Pienet kerholaiset leikkasivat taitavasti erilaisia ja erikokoisia sydämiä ja ai, että kun niistä tuli hienoja ja omanlaisia. Postin mukana tuli sydänkirjekuori, johon kerholaiset pystyivät sujauttamaan itsetehdyn korttinsa ja lähettämään sen jollekin tärkeälle ja rakkaalle ihmisille. Kortteja tulikin tehtyä Suomi-koulukerran jälkeen vino pino, koska monta korttia piti lähettää myös Suomeen mummille, kummeille ja tutuille.

Kerholaiset saivat kirjeen täynnä erilaisia tehtäviä. Opettajan kanssa oppilaat keskustelivat eri tunteista, ja miltä ne tunteet näyttävät. Jokainen oppilas sai tehtäväksi piirtää minionille suun ja silmät tunteiden mukaisesti. Tunteiden näyttäminen on tärkeää, ja oppilaat tiesivätkin hyvin, että vihastunut minion näyttää aivan erilaiselta kuin iloinen minion. Lopuksi kerholaiset askartelivat sydämenmuotoisen minionin ystävänpäivän kunniaksi.   

Koululaiset löysivät kirjeestä paperiarkin täynnä erilaisia sanoja. Koululaisten tehtävänä oli väsätä eri sanoista oman runo. Moni koululainen osaa jo lukea ja, mikäs olikaan hauskempaa kuin lukea ääneen eri sanoja ja miettiä, minkä sanan valitsisi ensimmäisen sanan jälkeen. Jokainen koululainen sai valita niin monta sanaa omaan runoonsa kuin halusi. Yksi koululaisista päätti leikata kaikki sanat irti ja laittoi ne pussiin ja veti sitten yksi sana kerrallaan ylös. Siitä runosta tulikin oikein hauska, ja hauskempaa siitä teki vielä sen, että sanat pystyi kerta toisensa jälkeen laittamaan uudestaan pussiin ja joka kerta tuli luotua uusi runo.     

Helmikuun lopulla Suomi-koulussa piti järjestää perinteinen laskiaisrieha. Yleensä oppilaat ovat saaneet koristella omat laskiaispullansa ja, jos lunta on sattunut olemaan maassa, niin päivä on vietetty ulkona pulkkamäessä höyryävän kuumasta kaakaosta ja tuoreista laskiaispullista nauttien. Lumitilanteen ollessa hieman heikko (aurinkoinen sää näytti lähemmäs +15C astetta) ja ZOOMin välityksellä ulkoilu olisi ollut hieman hankalaa, niin mikäs olisikaan parempi ajatus kuin pannukakun leipominen laskiaisen kunniaksi. Jokainen suomikoululainen sai opettajalta alkuviikosta kauppalistan, mitä tarvikkeita pannukakun leipomiseen tarvittiin. ZOOMin välityksellä ryhmät leipoivat kukin omassa kotikeittiössä aikuisten valvoessa pienempiä uunin kanssa.

Oi sitä herkkua, kun pannukakku oli vihdoin ja viimein valmis. Suurimman osan mielestä parasta pannukakun kanssa oli hillo ja kermavaahto, mutta tykkäsipä joku myös kanelista pannukakun kanssa. Makuelämyksistä ei voi kiistellä ja kaikkien pannukakut osoittautuivat erittäin herkullisiksi, jopa niin herkullisiksi, että isille (taikka äidille) ei välttämättä enää illalla jäänyt yhtäkään palaa maistettavaksi.

Leipomisen jälkeen pienet kerholaiset saivat myös kotitehtäväksi etsiä kaikkea keltaista, sisältä ja ulkoa. Keltainen on kevään väri ja mikäs onkaan sen parempi kuin aloittaa maaliskuu täynnä auringoista energiaa.   

Kaksi ensimmäistä kuukautta on nopeasti vierähtänyt etäopiskelun parissa. Tämän kahden kuukauden aikana suomikoululaiset ovat hienosti ottaneet ZOOMin osaksi arkea opiskeluissa. Jopa pienet kerholaiset osaavat myös jo käyttää ZOOMia aikuisten kanssa mennen tullen ja tietävät odottaa, että pian taas siellä näkee kavereita Suomi-koulusta. Maaliskuu aloitetaan myös etäopiskeluna, ja näin ollen Winterthurin Suomi-koulu haluaa kiittää opettajia, vanhempia ja eritoten oppilaita siitä, miten hienosti kaikki ovat uuteen tilanteeseen sopeutuneet!

ISO KIITOS kaikille!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoista viikkoa!

Uusi vuosi 2021 – Suomi-koulu uusien haasteiden edessä

Vuosi vaihtui ja huonontuneen koronatilanteen vuoksi Suomi-koulumme seuraavat tunnit ainakin maaliskuuhun asti joudumme järjestämään etäopetuksena. Vaikka emme olekaan näiden kahden kuukauden aikana päässeet nauttimaan lähiopetuksesta, koulumme opettajat ovat pitäneet oppitunnit ZOOMin välityksellä. Vaikka oppituntien järjestäminen etänä tuokin omat haasteensa, monilta oppilailta on tullut kiitosta tuntien järjestämisestä. Varsinkin pienille koululaisille on ollut erittäin tärkeää, että hekin ovat jo «isoja» ja he saavat osallistuvat tietokoneen välityksellä oppitunneille aivan kuten isommatkin oppilaat. Käydäänpä kurkkaamassa, mitä suomikoululaiset ovat näiden kahden kuukauden aikana tehneet:

OSA 1: Suomi-koulun TAMMIKUU

Tammikuun alussa koko Sveitsissä satoi monin paikoin lunta yli 40 senttiä ja siitäkös lapsilla (sekä aikuisilla) riemu repesi. Pulkat ja kelkat olivat kaupoista loppuunmyyty yhdessä päivässä, liikenne oli täysin kaaoksessa, sillä vain julkisista kulkuneuvoista ainoastaan junat pystyivät ajamaan ja koko Zürichin kantoonin alue oli valtavan lumikaaoksen keskellä. Eskarin ekaluokkalaiset tiesivät, mitä lumiseen säähän tarvitaan: ainoastaan lämpimät vaatteet ja kengät ja sen jälkeen pulkka alle ja menoksi.

Pienet suomikoululaiset saivat lumista postia opettajalta. Kirjeestä paljastui värejä, paperia ja pillejä. Uuden vuoden kunniaksi pienet kerholaiset askartelivat opettajan kanssa, miltä uuden vuoden yönä taivaalla näytti ja millaisia isoja, valoisia ja hienoja raketteja oppilaat olivatkaan nähneet. Oi, että kun rakettien maalaaminen oli hauskaa, ja saipa pöytäkin muutaman uuden väriläiskän hyvästä suojauksesta huolimatta.  

Eskarilaisten teemana olivat eri eläimet ja kaikilla oli omat pehmolelut mukana. Etäkoulun yhtenä positiivisena tekijänä voidaan pitää sitä, ettei tarvitse valita vain yhtä pehmoeläintä mukaan vaan voi laittaa kaikki eläimet riviin istumaan ja näin kaikki pehmolelutkin pääsevät osallistumaan Suomi-koulun tunneille. Eskarilaiset bongasivat ja nimesivät metsäneläimiä eri videoista ja kuvista ja aiheena oli miettiä, mitä eri eläimet talvella tekevät. Oppilaat tiesivät hyvin, että karhut nukkuvat talviunta, mutta jänikset taas eivät, koska muutama oli lumessa nähnyt jäniksen (tai rusakon) jalanjäljet. Jotta oppilaat pääsivät myös vähän liikkumaan, opettaja järjesti lopuksi eskarilaisille jumppatuokion, jossa liikuttiin niin kuin eri eläimet liikkuvat.

Koululaiset pääsivät myös juttelemaan, mitä kaikkea kivaa lumessa voi tehdä. Posti oli tuonut oppilaille kirjeen, jossa oli ohjeet, mitä tunnin aikana tehtäisiin. Kirjeestä löytyi mustaa ja sinistä paperia, sekä liimaa. Yhdessä opettajan avulla, oppilaat saivat askarrella lumiukon, ensiksi värittämällä lumiukolle vartalon ja leikkaamalla lopuksi hatun, kädet sekä suun. Kotitehtäväksi oppilaat saivat, miettiä, mistä esineistä pystyy kirjoittamaan LUMI-sanan. Oppilaat olivatkin keksineet monia erilaisia tapoja, miten LUMI-sanan voi kirjoittaa esimerkiksi kynistä, taikka pelikorteista. Yksi koululainen löysi kirjahyllystään jopa kirjan, jonka nimi oli Lumi.   

Seuraavalla kerrallakin talven teema jatkui pienten kerholaisten Suomi-koulussa. Pienet kerholaiset maalasivat ensin revontulien eri värejä siniselle paperille vesiväreillä. Tällä kertaa postin mukana saapui erilaisia mustia, oransseja ja valkoisia soikioita ja ympyröitä. Niistä kerholaiset saivat askarrella pingviinin, jolla oli avonainen nokka. Jotta kerholaisten aika ei tulisi pitkäksi ja saataisiin paikat taas vetreäksi, niin pienet pääsivät myös tanssimaan uuden Revontuli-laulun mukana sekä jo tutuksi tulleen Leppäkerttu-laulun tahdissa. Pieneltä kerholaiselta kysyttäessä, parasta oli laulu ja tanssi, mutta myös vesiväreillä maalaaminen oli ihan huippua.

Talven teema jatkui myös eskarilaisten kanssa. Pihalla kun on kylmä ja lunta melkein polviin asti, on tärkeää olla sään mukaan varustautunut. Eskarilaiset tiesivät hyvin, että kylmällä ilmalla korvat eivät palellu ja kädet eivät jäädy, kun löytyy pipo ja lapaset. Siitä se idea sitten lähtikin, ja eskarilaiset askartelivat opettajan johdolla värikkäitä pipoja ja lapasia. Jumppatuokiossa oli tällä kertaa apuna noppa. Ensin keksittiin eri jumppaliikkeitä. Sen jälkeen noppaa heitettiin ja nopan osoittama lukumäärä kertoi, kuinka monta jumppaliikettä pitää tehdä.

Talvella on kiva katsella, kun lunta sataa (välillä todella paljon, ja välillä taas hitaasti). Lumihiutaleet voivatkin olla erikokoisia, erinäköisiä ja ei ole yhtä samanlaista hiutaletta. Koululaiset opettelivat opettajan kanssa leikkaamaan erikokoisia ja erinäköisiä lumihiutaleita. Saksien käyttö, varsinkin kun pitää taitella paperi erittäin pieneksi ja sen jälkeen leikata pienen pieniä kulmia oli välillä haastavaa, mutta lumihiutaleista syntyi todella upeita luomuksia. Lumihiutaleiden leikkaaminen oli niin hauskaa, että monen koululaisen oli vielä illalla ennen nukkumaanmenoa leikattava pari lumihiutaletta lisää valmiiksi, jotta saisi kiinnittää ne ikkunalle taikka lähettää Suomeen taikka vain näyttää isälle tai äidille, miten hienosti osaa itse leikata lumihiutaleen.

Isot koululaiset ovat nauttineet ZOOMin välityksellä opiskelusta täysin rinnoin. Viime kerralla, jokainen oppilas sai tehtäväksi piirtää olion. Jokainen oppilas antoi vuorollaan jonkun kuvauksen, mitä oliolla saattaisi olla esimerkiksi «pitkät kädet» taikka vaikka «pienet tulisilmät». Kun kaikki olivat saaneet kuvailla oliota, lopulta jokainen esitteli olionsa muille, usein naurun saattelemana.

Etätuntien aikana, isot suomikoululaiset ovat jo niin tottuneet etätyöskentelyyn, että he ehtivät tehdä vaikka mitä tehtäviä. Varsinkin sanasoppa-leikki on ollut oppilaiden suuressa suosiossa. Sanasoppa-leikissä kukin oppilas saa kirjoittaa keksimänsä sanan kirjaimet sekaisin chattiin ja muiden tehtävänä on arvata, mikä sana on. Välillä senat ovat menneet ihan sakaisin, eikun siis sanat sekaisin ja oppilaat ovatkin huomanneet, että kirjaimista saakin keksittyä monia eri sanoja ja sitä alkuperäistä sanaa onkin voinut olla vaikea löytää.    

Sellainen oli Suomi-koulun luminen ja talvinen tammikuu.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kerrotaan, mitä erikoista tapahtuikaan helmikuussa…

Siihen asti, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille rauhallista iltaa!