Äitien oma juhlapäivä

Äiti – se yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä sanoista, jonka lapsi sanoo.  

Äitienpäivää vietetään Suomessa toisena toukokuun sunnuntaina eli tänään. Äideillä on oma juhlapäivä, joka on myös virallinen liputuspäivä Suomessa. Tänä sunnuntaina monessa perheessä äitiä juhlitaan eri tavoin, ja suomikoululaisetkin ovat saaneet järjestellä äideille, mitä erilaisempia yllätyksiä.

Tälläkin kertaa Suomi-koulua ei voitu järjestää lähiopetuksena, vaan Suomi-koulun tunnit tapahtuivat etätyöskentelynä. Isojen eskareiden opettaja oli jakanut oman luokkansa neljän oppilaan ryhmiin ja jokaisen pienryhmän kanssa opettaja järjesti etätunnin Zoomin avulla. Opettajan johdolla oppilaat saivat avata tarkasti varjellun postista saapuneen kirjeen. Ohjeita tarkasti kuunnellen ja seuraten oppilaat askartelivat yhdessä opettajan kanssa äitienpäivälahjan. Ai että, kun lapset olivat ylpeitä siitä, että he saivat yksin opettajan kanssa etänä askarrella. Yksi oppilaista ponkaisi onnellisena tuolistaan pystyyn saatuaan äitienpäiväyllätyksensä valmiiksi ja hihkaisi kaikille, että hän menee näyttämään tämän äidille. Onneksi opettaja ehti vielä väliin sanomaan, että äidin pitäisi nähdä se yllätys vasta sunnuntaina ja äiti joutui valitettavasti vielä pysymään autuaan tietämättömänä lahjasta. Tosin äiti sai lohdutukseksi ylijääneistä askartelutarvikkeista jäätelön.  

Isommat koululaiset saivat tehtäväksi yllättää äidin leipomalla herkullisia juustoleipäsiä. Posti toi kirjeen mukana juustoleipästen ohjeen. Itsetehtyhän leipä on tuoreena ja juuri uunista tulleena ihanan makuista ja mitä parhaimpia yllätyksiä. Mikä onkaan sen parempi kuin uunituore ja itsetehty leipä, jonka tuoksu kierii äidin nenään ensimmäiseksi aamulla täyttäen koko kodin.  

Pienet kerholaiset ja eskarit saivat postissa ison valkoisen kirjekuoren, joka työnnettiin heti isän käteen ilman että äiti sai siihen edes koskea. ”Tämä on sitten minun ja iskän tehtävä ja sinä et äiti saa nähdä sitä, onko selvä?” kuului komento erään kerholaisen suusta kirjeen saavuttua kotiin. Opettaja oli kirjoittanut selvät ohjeet isälle, miten yllätys askarrellaan kerholaisen kanssa äidille ja miten yllätys pyritään pitämään visusti salassa aina sunnuntaihin asti. Oi sitä kerholaisen ilmettä, kun sai kertoa äidille, että hänelläpä on yllätys ja se onkin suuri salaisuus. Se salaisuus meinasi melkein jo keskiviikkoiltana paljastua, kun kerholainen iltapöydässä kovaan ääneen kertoili parhaimpia päivän tapahtumia, mutta onneksi isä ehti vielä pelastamaan tilanteen.

Tänä aamuna on varmasti moni suomikoululainen ollut innoissaan ja onnellinen, että äiti saa vihdoin ja viimein avata sen oman yllätyksen ja nähdä, mitä sieltä paljastuu. Joissakin suomikoululaisten kodeissa äidit ovat saaneet maistella herkullisia juustoleipäsiä, kun taas toisten kodeissa äidit ovat saaneet lasten askarreltuja kortteja. Tämän vuoden äitienpäivä jää varmasti myös monen isän mieleen, kun isät pääsivät askartelemaan erilaisia kortteja äideille, ja pitämään yllätykset salaisuuksina aina tähän päivään saakka.

Loppuun vielä parin eskarilaisen, kerholaisen ja koululaisen mietteitä, millainen äiti on: Äiti on se kaikkein rakkain, jolle voi kertoa huolet ja murheet ja joka puhaltaa niin pienet kuin isotkin haavat terveiksi. Välillä äiti on myös se ärsyttävin tyyppi, joka jaksaa huolehtia lastensa tekemisistä, ja muistuttaa koko ajan aurinkorasvan tai pyöräilykypärän käytöstä. Loppujen lopuksi suurin ihmetyksen aihe oli, että äidit ovat niitä ihmeellisimpiä tyyppejä, kun ne tietävät aina, missä kaikki tavarat ovat, vaikka ne olisivat niin hukassa, ettei millään löydy. Äidit ovat parhaita.     

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää!

Erilainen kevätlukukausi – Suomi-koulua etänä

Keskiviikkona olisi ollut Suomi-koulua, mutta koronaviruksen takia Sveitsissä kaikki koulut ovat kiinni aina kevätlomaan saakka. Vaikka koulut ovatkin kiinni ja oppilaat pysyvät kotona, niin Suomi-koulu jatkaa toimintaansa, tosin tällä kertaa etänä. Jotta oppilaiden ja opettajien yhteys säilyisi, lähettivät opettajat jokaiselle oppilaalle keväisen tervehdyksen. Keskiviikkona posti toikin erikokoisia kirjeitä suomikoululaisten iloksi. Kirjeistä löytyi jos jonkin näköisiä tehtäviä ratkottavaksi, joita olisi tunnilla yhdessä tehty.

Pienet kerholaiset saivat opettajalta tehtäväksi askarrella pääsiäispupun, sillä pääsiäinen lähestyy jo kovaa vauhtia. Pääsiäispupu leikattiin katkoviivoja pitkin ja sille liimattiin silmät, nenä ja suu. Koska pihalla oli tällä kertaa kylmempi ja sateisempi päivä, päätettiin pupulle liimata myös hanskat ja kengät, jotta pupun kädet ja jalat pysyisivät lämpiminä.

Isojen kerholaisten kirjeestä löytyi samettinen pussi, jossa oli pavunsiemeniä. Arvaatte jo ehkä, mihin tunnettuun satuun nämä liittyvät? Totta, Jaakko ja pavunvarsihan se on kyseessä. Isot kerholaiset saivat tehtäväksi kasvattaa oman pavunvarren ihan oikeista ja ehkä jopa lumotuista pavunsiemenistä. Pavunsiemen laitetiin lasiseen purkkiin talouspaperin tai keittiörätin kanssa. Lapsilla on mahdollisuus seurata joka päivä, miten pavun kasvu alkaa ensin juuresta ja pikkuhiljaa pavunvarsi kasvaa ja kasvaa ylöspäin tullen täysin näkyviin.

Eskarilaisten kirjeestä löytyi Värinauttien sanoja sattumarunoihin. Tarkoitus oli valmistaa runo sanoja ja kuvia yhdistelemällä. Ja upeita runoja sanoista ja kuvista syntyikin:

Tällä hetkellä koululaisten elämä pyörii lähinnä perheen kesken ja muiden ihmisten tapaaminen ei ole mahdollista. Eskarilaiset saivatkin tehtäväksi lähettää keväisen kortin tervehdykseksi jollekin, ketä se voisi ilahduttaa. Taitaapa olla, että monet mummit ja vaarit Suomessa saavat pian postia.

Isot koululaiset saivat tehtäväksi harjoitella kuukausia eri tehtävien muodoissa. Viime tunneilla oppilaat olivat kuulleet jo suomalaisen kansansadun, ja tällä kertaa tehtävänä oli harjoitella ääneenlukemista perheenjäsenille ja keskustella sadun merkityksestä.

Kerholaisten ja eskarilaisten tehtäväpaketin mukana tuli myös keväinen yllätys, nimittäin pääsiäisruohon siemeniä. Siemenet laitettiin multaan kasvamaan ja nyt jännityksellä suomikoululaiset saavat päivien ajan seurata, milloin siemenistä alkaa pääsiäisruoho kasvamaan.

Vaikka arki on kaukana normaalista, kevät pilkahtelee aina välillä pilvien takaa. Myös pääsiäinen on jo ihan ovella. Uudesta tilanteesta huolimatta Suomi-koulun etätyöskentely onnistui erittäin hyvin, sen todistavat suomikoululaisten upeat askartelut ja runot. Jännityksellä odottaen, mitä istutetuista siemenistä kasvaa.  

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille keväistä viikkoa!

Laskiaisrieha & Kalevalan päivä

Tänään vietetään Kalevalan päivää, jolloin juhlitaan myös suomalaisen kulttuurin päivää. Elias Lönnrot kokosi Kalevalan, joka on Suomen kansalliseepos. Winterthurin Suomi-koulu juhlisti jo keskiviikon koulukerralla Kalevalan päivää ja siinä samalla laskiaista.

Perinteisesti Winterthurin Suomi-koulussa on järjestetty laskiaisrieha helmikuun lopulla, jolloin oppilaat ovat koulukerran aikana päässeet nauttimaan talven riemuista ulos, mutta tänä vuonna lumitilanne on ollut jo pitkään hieman märän puoleinen. Pienten kerholaisten mennessä ulos, saivat kaikki oppilaat tehtäväksi löytää lunta, jota olikin oikein etsittävä toden teolla. Iloinen yllätys olikin, kun lunta löytyi lopuksi sen verran, että pienet kerholaiset saivat tehtyä mini-minilumiukon.

Koska lunta ei pihalta löytynyt niin paljon, että siellä pääsisi mäkeä laskemaan, pienet kerholaiset ideoivat paperille, miltä laskiaisrieha näyttää. Styroksista ja vanusta sai hienoja lumipalloja liimattua paperiin. Laskiaisriehaa kuvailemaan liimattiin eri eläimiä, jotka viilettivät mäkeä alas kelkoillansa.

Laskiaisrieha (ilman lunta tai lumen kanssa) ei olisi mitään, jollei silloin syötäisi myös laskiaispullia. Pienet kerholaiset saivat yhdessä opettajan kanssa täyttää kermavaahdolla ja mansikkahillolla vanhempien vastaleivotut pullat ja ai että, kun niistä tulikin komeita pullia. Eväiden jälkeen saatiin nauttia herkullisista laskiaispullista, jotka veivät kyllä kielen mennessään.

Isommat oppilaat tutustuivat Koirien Kalevalaan, joka on Mauri Kunnaksen kuvakirja Kalevalasta. Koirien Kalevalassa on samoja hahmoja kuin alkuperäisessä Kalevalassa: Kalevalan väki on kuvattu koirina, kun taas pitkällä Pohjoisessa asuva väki on susia. Niiden välissä Lemminkäisen perhe on kuvattu kissoina. Oppilaat kuuntelivat koirien Kalevalan tarinaa, kuinka koirat ja sudet kilpailevat ja taistelevat, kuka on metsien kuningas. Koirien Kalevalan juoni noudattaa suurimmalta osin Lönnrotin alkuperäisteosta. Oppilaat saivat myös itse tutustua leikin varjolla paremmin Kalevalan hahmoihin. Leikkinä toimi hedelmäsalaattileikki Kalevalan hahmokorteilla, jossa jokaisessa kortissa oli Kalevalasta tuttu koirahahmo, susihahmo tai kissahahmo.

Kalevalan päivän kunniaksi Suomi-koulussa järjestettiin Kalevalakorunäyttely, jossa oppilaat saivat myös suunnitella omat kalevalakorut. Osa oppilaista halusi askarrella Kalevalakorun kultaisesta paperista, kun taas osa oli enemmän hopeapaperin puolella. Hopea tai kultainen, koruista tuli todella upeita. Korusuunnittelun jälkeen, oppilaat pääsivät vielä pihalle nauttimaan herkullisista laskiaispullista.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää Kalevalan päivää!

Ystävyys teemana Suomi-koulussa – muumit, tarinankerrontaa ja kova jätkä

Winterthurin suomikoululaiset ovat saaneet nauttia viimeisen kahden viikon ajan hiihtolomasta. Edellisviikon tunneilla luokissa opeteltiin ja askarreltiin eri asioita, mutta tunteja yhdisti kuitenkin yksi tärkeä asia. Se oli ystävyys. Suomi-koulun ainoana tarkoituksena ei ole oppia suomen kieltä ja kulttuuria, vaan tutustua myös muihin oppilaisiin ja saada ystäviä, joiden kanssa on mahdollista puhua suomen kieltä. Ystävyys on siitä mielenkiintoinen ja tärkeä teema, että luokissa sitä voi lähestyä monelta eri kantilta ilman sen suurempaa huomiota, mutta samaan aikaan sitä ei voi lokeroida ainoastaan yhdeksi asiaksi. Sinulle, minulle tai noille muille, ystävyys voi merkitä varsin eri asioita.

Pienet kerholaiset tutustuivat yhdessä muumien maailmaan. Muumeille ystävyys on tärkeää ja muumikirjoista välittyykin vilpitön ystävyys lukijalle. Tove Janssonin muumit ovat saavuttaneet Suomessa ja myöskin maailmalla suuren suosion ja se ei ole ollenkaan ihme. Muumikirjoja luettaessa ne vievät lukijansa (ison tai pienen) jos monenmoisiin seikkailuihin ja kiperiin tilanteisiin, mistä aina selvitään enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Muumikirjojen tutkimisen jälkeen, kerholaiset saivat askarrella oman muumimukin. Monen suomikoululaisen kodista löytyykin jo yksi, kaksi tai useampi muumimuki, mutta tällä kertaa jokainen kerholainen sai askarrella oman muumimukinsa ja valita siihen oman suosikki-muuminsa. Askarreltuihin muumimukeihin pääsi moni suosittu muumihahmo mukaan, myös hieman pelottava mörkö oli askarreltu muutamaan mukiin. Yksi kerholaisista tiesi sanoa, että mörkö ei laisinkaan ole pelottava, vaan vain yksinäinen, siksi mörkökin on tärkeää ottaa mukaan muumimukeihin.

Lukeminen on yksi tärkeimmistä taidoista pitää yllä suomen kieltä. Lukemisen kanssa yhtä tärkeää on myös tarinankerronta ja sen osaaminen. Monet eivät tule ajatelleeksi sitä, että lastenkirjojen sadut ovat useimmiten aikuisten kirjoittamia tekstejä, mutta itse lapset voivat yhtä hyvin kertoa mitä mielikuvituksellisempia tarinoita, joita aikuiset eivät edes tule ajatelleeksi. Viime tunneilla eskarilaiset harjoittelivat tarinankerrontaa. Tarinan kertominen ei välttämättä ole niin helppoa, mutta yhdessä muiden kavereiden kanssa tarinasta voi syntyä vaikka minkälainen matka mielikuvitusmaailmaan. Mikäs onkaan sen hauskempaa kuin kertoa tarinoita kavereiden kanssa. Tarinankerronnan yhteydessä lapset päättivät myös rakentaa torneja luokasta löytyneistä puupalikoista: yhteistyössä on voimaa, sillä puupalikoista syntyivät korkeat tornit.  

Isot koululaiset kuuntelivat 10-vuotiaan suomalaispojan (Nameless J) laulun “Astetta kovempi jätkä”, joka on tällä hetkellä yksi suosituimpia musiikkikappaleita Suomen kouluissa. Laulu kertoo koulukiusaamisesta koulukiusatun näkökulmasta ja tuo esille, miten pienestä asiasta koulukiusaaminen voi alkaa. Suomikoululaiset saivat tehtäväksi miettiä, mitä tarkoittaa olla kova jätkä ja millainen on hyvä ystävä. Pojat siihen totesivatkin, että kova jätkä on sellainen, joka uskaltaa mennä kiusatun puolelle ja olla tämän ystävä.

Vaikka tunneilla opeteltiin ja tehtiin eri asioita, koulukerran voisi kiteyttää kahteen eri lauseeseen: muumeista, heidän ystävyydestä ja avarakatseisuudesta voi jokainen oppia paljon. Tärkeintä on, että jokaisella oppilaalla on koulussa hyvä olla ja kova jätkä on juuri sellainen, joka ottaa huomioon muut eikä kiusaa ketään. 

Winterthurin Suomi-koulu palailee taas hiihtoloman jälkeen tositoimiin. Nähdään ensi viikolla!

Uusi vuosi ja uudet kujeet – kevätlukukauden starttaus

Tänään suomikoululaiset aloittivat kevätlukukauden. Keväältä tosiaan tuntui auringon paistaessa lämpimästi kirkkaalta taivaalta. Talven kylmyydestä ei ollut tietoakaan, kun suomikoululaiset leikkivät pihalla ja nauttivat eväänsä auringonpaisteessa.  

Kerholaiset pääsivät nauttimaan auringosta ja pelailemaan pihalle eri leikkejä.

Vaikka lumesta ei Winterthurissa ollutkaan yhtään jälkeä, suomikoululaisilla oli mahdollisuus nauttia talvisista Pingviini Piitun (kirj. Marcus Pfister) tarinoista sekä askarrella lumisia piirroksia. Pienet kerholaiset opettelivat lumiukkojen avulla lukuja. Ensin valittiin yksi lumipallo ja siitä saatiinkin jo ensimmäinen lumiukko valmiiksi. Toiseen lumiukkoon täytyikin lisätä yksi lumipallo lisää ensimmäisen lumipallon päälle, jotta luku kaksi tulisi täyteen. Numeroiden opettelu on näin ollen hauskempaa, kun voi askarella aina vain isomman ja isomman lumiukon. Jossain vaiheessa kyllä paperin reuna tuli vastaan, ja paperille mahtui yhteensä viisi lumiukkoa. Kuinkahan monta lumipalloa koko kuvassa oikein on?

Näin vuoden ensimmäisenä Suomi-koulu kertana eskarilaiset opettelivat eri kuukausien nimiä ja kävivät läpi, mitä kaikkia asioita tammikuussa voi tehdä. Tammikuun – lumen ja jään kuukauteen – sopi hyvin pikku jääkarhun seikkailut (kirj. Hans de Beer), joka johdatti suomikoululaiset juttelemaan, mitä kaikkea kivoja leikkejä lumessa olikaan mahdollista tehdä. Lopuksi kaikki saivat askarrella ihan oman suloisen jääkarhun.

Isot kerholaiset askartelivat teemaan sopien myös lumiukkoja pahvimukeista sekä erivärisistä ilmapalloista. Jokainen sai päättää juuri niin kuin itse halusi, miltä oma lumiukko näyttää ja minkä värinen myssy lumiukolle tulee. Ja tämä lumiukkohan ei ollut ihan mikään tylsä ukko, vaan se osaa ampua pieniä pehmoisia lumipalloja. Osaatko arvata miten? Ensiksi lumipallo laitetaan pahvimukiin ja lumiukon myssyä venyttämällä, lumipallo lentää upeassa kaaressa toiselle puolelle luokkaa.

Näin ollen, lumiset askartelut repussa, suomikoululaiset saivat nauttia aurinkoisesta lukukauden aloituksesta. Eiköhän se lumi ja jää sieltä vielä saavu Winterthuriin, ennen kuin kevät pääsee täysin valloilleen.  

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta sekä antoisaa lukukautta!

Suomi-koulun joulujuhla

Yksi.. Ei kun kaksi.. Ei kun sittenkin se oli kolme vauhdikasta tonttulakkista suomikoululaista, jotka juoksivat ovella vastaan. Ensimmäinen tonttulakkinen lauleskeli ”[…] miss you a merry christmas” -laulua (hieman omin sanoin muunnellen), toinen pohdiskeli ääneen, onkohan Korvatunturilla jo lunta ja kolmannen sormet hapuilivat jo melkein joulukuusen kirkkaanpunaisia palloja. Viikko sitten sunnuntaina juhlittiin perinteistä Suomi-koulumme joulujuhlaa Usterissa, Forsthaus Mühleholzissa. Juhlapaikka oli koristeltu jouluisesti, ja ison kuusen alta pilkotti lahjapaketteja ja jopa yksi tonttu oli ehtinyt paikalle seuraamaan tapahtumaa.  

Puheenjohtaja kertoili kuluneesta syyslukukaudesta toivottaen myös kaikki lapset, vanhemmat ja opettajat tervetulleiksi juhlaan. Sen jälkeen ohjat ottikin isot koululaiset, jotka juonsivat koko tilaisuuden ja kutsuivat aina jokaisen ryhmän lavalle esiintymään.

Suomikoululaiset ovat olleet ahkeria koko syksyn ajan. On harjoiteltu joulujuhlaa varten esityksiä kuin myös valmistettu monenlaisia koristeita ja rekvisiittaa. Joulujuhlan koristeiden tekeminen on ollut salaista puuhaa. Viime koulukerralla oppilaiden piti tuoda taskulamppu kouluun mukaan, mutta sitä ei saanutkaan ottaa mukaan kotiin vaan sen saisi takaisin vasta joulujuhlassa. Salaista. Kun tuli pienten koululaisten ja eskarilaisten aika laulaa ”tuiki tuiki tähtönen”, saivat vanhemmat tietää, mihin taskulamppuja tarvittiin. Suomikoululaiset olivat askarrelleet pahvista ja alumiinifoliosta tähdet, joiden keskellä taskulamput tuikkivat tähtien lailla kilpaa.   

Jotta tontut eivät ainoastaan söisi jouluisia herkkuja, vaan jaksaisivat myös pitkinä työpäivinä valmistaa leluja, pienet kerholaiset näyttivät mallia, miten tontut jumppaavat. Tontut heittelivät kuperkeikkoja, hyppivät ja tanssivat ympäri lattiaa – siitä voisi kyllä moni ottaa mallia tontuilta, miten pysyä vireänä ja energisenä koko työpäivän ajan.

Joulujuhlassa kuultiin myös jouluinen runo, jota eskarilaiset olivat ennalta jo paljon harjoitelleet sekä kotona että koulussa. Runon lausuminen sujui kaikilta hienosti. Runoa varten oppilaat olivat myös askarrelleet paljon erilaisia koristeita kuten kuusen, lahjapaketin ja talon ja olipa mukana myös puurokattila.  

Kodin joulu: Martti Haavion runo
Saara ja Elina säestivät yhteislaulujen aikana

Lasten esitysten ja yhteislaulujen jälkeen nautittiin joulupöydän antimista. Joulupöytämme notkui erilaisia herkkuja. Tarjolla oli riisipuuroa sekametelisopan kanssa sekä monenlaisia jouluisia ja suomalaisia herkkuja kahvin kera: oli satakuntalaisella reseptillä tehtyä rosollia, mummon parhaita korvapuusteja, pipareita, erilaisia suolaisia piiraita ja ennen kaikkea glögiä.  

Ruokailun jälkeen osa suomikoululaisista ehti myös pihalle leikkimään

Joulupuuron ja jouluisten herkkujen sekä leikkien jälkeen, puheenjohtajamme kysyi oppilailta, että mitäköhän joulujuhlasta vielä puuttui. Vastaukseksi tuli yhdestä suusta: joulupukki. Toden totta, joulupukki vielä uupui joulujuhlasta, mutta olikohan niin, että joulupukki osaisi tulla Suomi-koulumme joulujuhlaan lapsia tervehtimään? Onneksi koulun puheenjohtajalla oli tosi hyvä idea: jospa kaikki laulaisivat ”joulupukki” -laulun oikein kovaa niin ehkäpä joulupukki saattaisi sen kuulla. Kaikista lauletuista yhteislauluista, joulupukki-laulu laulettiin kaikkein äänekkäimmin, niin että joulupukki sen varmasti kuulisi. Ja mitäs sitten tapahtuikaan: äkkiä oveen kolkutettiin ja itse joulupukki astui sisälle.

Oi niitä lasten riemun kiljahduksia, kun he näkivät, kuka saapui paikalle. Pukki ei meinannut ovesta sisälle päästä, kun lapset piirittivät hänet jo kysyen, miten pukki oli perille löytänyt. Onneksi pukki pääsi istumaan joulujuhlaväen eteen lasten ympäröimänä ja hän pääsi vastailemaan lasten kysymyksiin. Suurin ihmetyksen aihe taisi olla pienempien keskuudessa, että miten ihmeessä joulupukki oli päässyt juhlaan, kun maassa ei ollut laisinkaan lunta ja rekeähän ei voi ilman lunta maassa vetää. Tähän pukki ei ehtinyt vastausta antamaan, kun jo yksi kerholaisista kuuluvasti ilmoitti, että ”pukki tuli varmaan Porschella, kun porot on lomalla vielä rentoutumassa ennen jouluaattoa”.

Niin tai näin, niin nytpä pukki oli saapunut paikalle ja mitäs sillä pukilla olikaan mukana: hirveän isot ja painavat lahjasäkit. Lasten jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun pukki yksitellen jakoi kaikille lapsille lahjapussit. Oi, sitä riemua ja onnea, kun suomikoululaiset yksi toisen perään pääsivät avaamaan lahjoja, joista paljastui ties mitä yllätyksiä.

Mistä oli tämän vuoden joulujuhla tehty? – kimaltavien lahjapaperien rapinasta, lasten riemun kiljahduksista, lasten huikeista esityksistä ja jouluisten herkkujen tuoksuista, kuten myös opettajien ja vanhempien tuesta ja avusta. Siitä oli tämän vuoden joulujuhla tehty.

Winterhurin Suomi-koulu haluaa kiittää kaikkia oppilaita, opettajia ja vanhempia erityisen ihanasta ja onnistuneesta joulujuhlasta! Moni suomikoululainen oli varmasti illalla joulujuhlan jälkeen väsynyt, mutta onnellinen (varsinkin kun tuli nähtyä itse joulupukki). Tähän onkin hyvä päättää syyslukukausi ja päästää oppilaat nauttimaan ansaitusta joululomasta.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2020!

Itsenäisyyspäivän juhlimista Suomi-koululla

Suomella on tänään syntymäpäivä” hihkaisi yksi Suomi-koulun kerholaisista aamulla kuuluvasti Winterthurin aamuruuhkan bussissa. Totta, kuudes joulukuuta on Suomen itsenäisyyspäivä ja tänään suomalaiset ympäri maailmaa juhlistavat Suomen itsenäisyyttä. Vaikka asummekin Suomen rajojen ulkopuolella, on Suomen itsenäisyyspäivä myös tärkeä päivä ulkosuomalaisille.

Tämän viikon keskiviikkona suomikoululaiset aloittivat koulukerran juhlistamalla Suomen itsenäisyyspäivää. Oppilaat ja vanhemmat saapuivat luokittain koulumme saliin, jossa isot koululaiset järjestivät yhteisen itsenäisyyspäivän tilaisuuden. Tänä vuonna oppilaat toivat esille, miksi itsenäisyyspäivää vietetään ja myös miksi, Suomen lippua koristaa värit sininen ja valkoinen.

Kaksi koulumme oppilaista kirjoittivat itsenäisyyspäivän kunniaksi runon, jonka toinen oppilaista esitti. ”Mitä on Suomi?” –runo kuvailee varsin osuvasti monen suomalaisen tärkeimpiä muistoja ja aatteita Suomesta. Runon lausumisen jälkeen laulettiin vielä Maamme-laulu.

Aurelien ja Noemin itsenäisyyspäivän runo

Luokissa pienten kerholaisten ryhmässä pohdittiin, miltä se Suomen lippu näyttikään ja sen jälkeen päästiinkin itse toimeen, kun jokainen kerholainen sai itse maalata oman Suomen lipun. Lipun maalaaminen oli sen verran vauhdikasta hommaa isoilla pensseleillä, että valkoista maalia saattoi löytyä illalla myös hieman käsivarsista korkeammaltakin tai jopa korvien takaa, mutta sepä ei menoa haitannut.

Tiedusteltaessa Suomen ikää, pienet kerholaiset ja koululaiset eivät olleet aivan varmoja, kuinka monta vuotta Suomi täyttää. Joku tiesi kertoa, että suomalaisen jääkiekkojoukkueen yhdessä joukkuekuvassa oli numero 100, niin Suomi voisi olla jo ainakin sata vuotta. Toinen taas arveli, että kyllä se Suomi varmaan jo ainakin aika vanha on, mutta ei voi ihan varmaksi tietää, kuinka vanha. Oikea vastaus saatiinkin pienen pohdinnan jälkeen, kun yksi oppilaista ilmoitti Suomen olevan ”kymmenen ja kaks vuotta”. Vaihtuvissa maailman tilanteissa pieni Suomi on ollut itsenäinen jo 102 vuoden ajan, joten juhlaan on aihetta. Ilman veteraaneja ja lottia meillä ei olisi tämän päivän Suomea, ja saammekin olla kiitollisia heille siitä, miten he Suomea aikoinaan puolustivat.

Itsenäisyyspäivänä sitä usein huomaa olevansa kiitollinen monista asioista, joita ei välttämättä arjessa aina muista, tai joita saattaa pitää itsestäänselvyyksinä. Yksi tällaisista asioista, näin ulkosuomalaisen näkökulmasta katsottuna, on suomen kieli ja sen ylläpitäminen, varsinkin, kun koti löytyy Suomen rajojen ulkopuolelta. Siksi onkin rikkaus, että oppilailla on mahdollisuus opiskella omalla äidinkielellään Suomi-koulussa. Suomi-koulun yhtenä tehtävänä on tukea suomen kielen oppimista, ja siksi jokaisella koulukerralla oppilailla on mahdollisuus käydä koulumme kirjastossa lainaamassa suomenkielisiä lastenkirjoja.

Suomi, suomalaisuus, suomen kieli – siinä tärkeimpiä asioita, miksi tänään on aihetta juhlaan sekä Suomessa että ulkosuomalaisten parissa. Näin ollen,


Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Zürichin suomalainen joulutori

Tänään järjestettiin perinteinen Zürichin suomalainen joulutori ja vihdoin joulun odotuksen voidaan sanoa virallisesti alkaneen! Joulutorille osallistuvat joka vuosi pienet sekä suuret yhdistykset ja yritykset, jotka myyvät erilaisia suomalaisia tuotteita. Zürichin suomalainen joulutori onkin löytänyt paikkansa suomalaisten ja sveitsiläisten keskuudessa, sillä tänäkin vuonna torilla kävi vilske ja vipinä heti aamu 10 jälkeen.

Winterthurin Suomi-koulu osallistui muiden suomalaisten yhdistysten tapaan joulutorille ja pöytämme oli kukkurallaan uunituoreita ja itsetehtyjä karjalanpiirakoita, korvapuusteja, joulutorttuja ja saaristolaisleipää. Suomalaista suklaata sekä erilaisia karkkipusseja oli myös tarjolla makean nälkään.

Useimmille kävijöille joulutori on se vuoden kohokohta, missä on mahdollisuus tavata vanhoja sekä uusia ystäviä. Tänäkin vuonna monet saapuivat läheltä sekä kauempaa ostamaan erilaisia jouluisia herkkuja kuten joulutorttuja, korvapuusteja, glögiä ja pipareita. Tuttujen kanssa oli mahdollista istuutua alas ja vaihtaa kuulumiset herkullisen joululounaan lomassa.

Joulutorilla ei ole ainoastaan mahdollisuus tavata ystäviä, vaan siellä on myös mahdollisuus tutustua, mitä erilaisia yrityksiä toimii Zürichin alueella (tai Sveitsissä), jotka myyvät suomalaisia tuotteita. Suomalaisille yrityksille joulutori onkin mainio paikka tavata uusia ihmisiä, luoda kontakteja ja esitellä omia tuotteita.

Siinä puolen päivän aikaan joulutorin tunnelmassa saattoi aistia hieman jännitystä, ainakin lasten osalta. Kuiske kuului, että joku lapsista oli nähnyt vilahduksen punanuttuisesta ja valkopartaisesta hahmosta. Olisikohan joulupukki voinut eksyä matkalla Korvatunturille Zürichin joulutorille?

Oi sitä onnen hetkeä, kun ensimmäiset lapset näkivät, että vilahdus joulupukista ei ollutkaan huhupuhetta, vaan joulupukki punaisessa nutussaan asteli joulutorille. Joukko rohkeimpia pikkulapsia meni joulupukin luokse juttelemaan, toisten jäädessä äidin tai isän viereen katselemaan. Joulupukilla oli jokaiselle lapselle pieni makeinen mukana ja hän vastaili lasten kysymyksiin matkastaan Korvatunturille. Oli lapsi vähän isompi, tai pienempi, oli Joulupukilla aikaa jäädä juttelemaan lasten kanssa ja toivottamaan hyvää joulun odotusta.

Suomi-koulumme pienin tori-apulainen sai myös tavata joulupukin ensimmäistä kertaa elämässään

Mistä Zürichin suomalainen joulutori tänään olikaan tehty? – Naurusta, lasten kiljahduksista, astioiden kilinästä sekä erilaisten jouluherkkujen tuoksuista. Ilman monien tahojen yhteistyötä, apua ja talkooväkeä, ei joulutori olisi samanlainen paikka tavata ystäviä ja nauttia jouluisia ja maittavia herkkuja vuosi vuosien perään. Siksi, iso KIITOS kaikille joulutorin järjestäjille ja talkooväelle!   

Winterthurin Suomi-koulu kiittää kaikkia suomalaisen joulutorin järjestäjiä, talkooväkeä sekä ihmisiä, jotka tukivat Suomi-koulumme tärkeää työtä!

Tunnelmallista ja nautinnollista joulun odotusta!

Joulun odotusta Suomi-koululla

”Pikkuinen tonttu hyppeli näin, jalassa tossut väärinpäin.…”

(tonttutanssi Fröbelin Palikoiden musiikin tahdissa)

Suomikoululaisten iltapäivä oli vilskettä ja menoa täynnä. Kuiske kuului, että joulukuu on jo ihan ovella ja jouluunkin on enää vain viisi viikkoa aikaa (vanhempien kauhuksi!). Tänä pilvisenä marraskuisena päivänä, suomikoululaiset harjoittelivat joulujuhlan ohjelmia, askartelivat jouluisia kortteja ja pelailivat erilaisia pelejä.

Isot kerholaiset ja eskarilaiset harjoittelivat tulevaan joulujuhlaan ohjelmaa, johon myös askarreltiin teeman mukaisia tarvikkeita. Tuleva ohjelma rekvisiitan kanssa saa ensi-iltansa vasta parin viikon päästä koulumme joulujuhlassa, joten se on vanhemmille vielä yllätys, mitä lapset siellä esittävät.   

Pienet kerholaiset askartelivat yhdessä opettajan kanssa jouluisen kortin. Yhdessä harjoiteltiin, millaisia paloja – isoja sekä pieniä – saksien avulla on mahdollista leikata ja liimata korttiin. Joulukuusi rakennettiin vihreistä pahvin paloista, alhaalle tuli isoin pala, kun taas ylhäälle liimattiin se kaikkein pienin pala. Parasta kuusen koristelussa oli tietysti kimalteiden liimaaminen.

Kuten lasten askartelemat joulukuuset korteissa ovat tekijänsä näköisiä, niin myös jokainen lapsi on omanlaisensa, jolla myös on oikeus olla juuri sellainen kuin haluaa. Tänä keskiviikkona vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää ja vuoden 2019 teemana on jokaisen lapsen oikeus olla oma itsensä. Suomi-koulussamme jaettiin keväällä kaikille oppilaille kympin todistukset osoittamaan, että jokainen lapsi – niin sinä kuin minä – on yhtä arvokas.

Suomikoululaiset aloittivat pikkuhiljaa tällä viikolla joulutunnelmaan virittäytymisen. Joulutunnelmaa ja jouluisia herkkuja on myös mahdollista löytää tämän viikon lauantaina Zürichin suomalaiselta joulutorilta:

Winterthurin Suomi-koulu osallistuu perinteisesti joulutorille. Pöydässämme on tarjolla erilaisia suomalaisia herkkuja kuten uunituoreita karjalanpiirakoita ja korvapuusteja, sekä suussa sulavia makeisia unohtamatta tietenkään herkullisia jouluisia pipareita, porkkanalaatikoita sekä joulutorttuja. Tule yhdessä ystävien kanssa nauttimaan jouluisista herkuista sekä joulun tunnelmasta, saattaapa olla, että joulupukkikin piipahtaa siellä!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa tunnelmallista joulun odotusta!

Nähdään lauantaina joulutorilla!

Isäihmisten oma juhlapäivä

Isä, isi, iskä, papa – rakkaalla isällä on monta eri nimeä perheissä. Tämän viikon keskiviikkona isänpäivä jo kolkutteli ovea, joten suomikoululaiset askartelivat isille oman isänpäivälahjan ja -kortin, jotka isät ovat tänä aamuna saaneet avata. Isänpäivää vietetään Suomessa marraskuun toisena sunnuntaina ja se on virallinen liputuspäivä Suomessa tästä vuodesta alkaen.

Isänpäivässä tärkeintä ei ole kuinka suuri tai kallis lahja on, vaan pienetkin muistamiset lapsilta isänpäivänä ilahduttavat isäihmisiä, joille se suuri tai pieni ihmisenalku on kaikki kaikessa. Keskiviikkona syntyikin monenlaisia lahjoja ilahduttamaan isiä tänä marraskuisena aamuna:

Pienten kerholaisten ryhmässä isänpäivälahjan askarteluun ei tarvittu muuta kuin paperia, sakset, liimaa ja pyykkipoika. Kerholaiset tekivät isälle oman upean magneettilentokoneen, jonka avulla isä voi kiinnittää jääkaapin oveen vaikka kuvan taikka lappusen tärkeimmistä muistutuksista. Lahja paketoitiin vihreään pakettiin huolellisesti ja joka kulma teipattiin varmasti, ettei isä vain mitenkään päässyt näkemään lahjaa ennen tätä aamua.

Isot kerholaiset ja koululaiset saivat miettiä omaan korttiin isälle, mikä on parasta isässä. Kortti oli kääritty rullalle, johon päälle vielä sidottiin itsetehty kortti.  

Isän kanssa parasta on usein yhdessä vietetty aika.

Joskus on hyvä keksiä isälle sellainen lahja, että isä ei pääse hukkaamaan mitään tärkeää. Mikä olisikaan parempi isänpäivälahja kuin avaimenperä, johon isä saa kaikki tärkeimmät avaimet kiinni, jotta ne varmasti pysyvät tallella ja isä pääsee ovesta sisälle. Eskarilaiset askartelivat metallisen ukkeli-avaimenperän isälle.  

Tämä aamu onkin varmasti mennyt suomikoululaisten myötä ilosta hihkuen ja jännittynein tunnelmin, kun isit ovat vihdoin ja viimein avanneet lahjoja ja lukeneet kortteja vedet silmissä.

Näin ollen, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille isille aurinkoista isänpäivän jatkoa ja rentouttavaa marraskuista sunnuntaita!