Kirjoittajan arkistot:Piia Bränfors

Isänpäivään valmistumista ja Suomi-koulun perinteinen levyraati

Edellisviikolla suomikoululaisten teemana oli ISÄT isänpäivän kunniaksi. Suomessa kun juhlitaan isänpäivää marraskuun toinen viikonloppu. Isät ovat siitä mahtavia tyyppejä, että niiden kanssa voi usein hieman hullutella ja leikkiä vaikka minkälaisia leikkejä pihalla. Milloin isä on se hirvittävän iso hirviö, joka juoksee leikkipuistossa hippaa lasten kanssa, tai rakentaa lasten kanssa hienoimmat hiekkalinnat. Monet suomikoululaiset intoutuivatkin kertomaan, millainen heidän isänsä on ja mikä on parasta juuri omassa isässä.

Eskarilaisten ryhmässä keskusteltiin, mitä jokaiselle kuuluu ja niiden pohjalta piirrettiin paperille oma tunnetila. Paperille syntyikin monta energistä ja iloista tuotosta. Energisyys voi olla vaikkapa sellainen tunne, että on tosi vahva ja jaksaa nostella painavia esineitä, kun taas toiselle suomikoululaiselle energisyys näkyy siinä, että haluaa hymyillä koko ajan. Suomikoululaiset saivat myös kuvailla, minkä värisinä eri tunnetilat heille näyttäytyvät. Jokainen eskarilainen tiesi tämän pohjalta kertoa, mikä on isän lempiväri ja siitä se ajatus sitten syntyikin, millaisia isänpäiväkortteja tehdään. Tunnetiloista keskusteleminen ja värien maailmaan perehtyminen vei niin paljon aikaa, että suomikoululaiset saivat kotitehtäväksi viimeistellä aloitetut kortit isille.

Pienten kerholaisten ryhmässä keskusteltiin erilaisista perheistä ja isistä. Isille askarreltiin hienot pöllöt, ja nämä pöllöt eivät olekaan ihan tavalliset askartelupöllöt vaan pöllön vatsan alle oli piilotettu yllätys – nimittäin suklaasuukko. Opettaja oli varannut muutaman ylimääräisen suukon mukaan, ja pienet suomikoululaiset olivatkin fiksuja tässä kohtaa, kun he ilmoittivat, että pöllön sisälle oli laitettava kaksi suklaasuukkoa, koska myös lahjan antajan täytyi saada yksi suklaasuukko.

Koululaisten ryhmässä tehtiin myös kortit isille. Kortin etupuolelle kirjoitettiin isän nimi pystysuoraan ja isän nimestä keksittiin vaakasuoraan sopivat adjektiivit kuvaamaan isiä. Sisäpuolelle liimattiin valmis teksti, johon lisättiin sopivat kohdat omasta isästä.

Pienet koululaiset askartelivat kortteja isille, äidille, mummulle ja pappalle

Musiikki ja varsinkin suomalaisten laulujen kuunteleminen on yksi iso osa Suomi-koulun opetusta, koska musiikin avulla on helppo oppia uusia asioita suomen kielellä. Tulevatpa siinä samalla tutuksi myös monet suomenkieliset lastenlaulut, jotka monet vanhemmatkin vielä muistavat omasta lapsuudestaan. Isojen ryhmäläisten yhtenä Suomi-koulu perinteenä on Suomi-koulun levyraadin järjestäminen aika ajoin. Tällä kertaa levyraadissa oli neljä suomalaista bändiä edustettuna. Musiikin soidessa, oppilaat tekivät muistiinpanoja ja antoivat pisteitä jokaiselle bändille. Sitten sen jälkeen kukin sai omalla vuorollaan kertoa, mistä kappaleesta tykkäsi eniten. Kappaleita ei analysoitu vain musiikin tai sanojen perusteella, vaan kritiikkiä tai kannustusta sai myös osaksi, millainen lauluääni laulajalla oli ja, miten eri instrumentteja käytettiin. Ensimmäisen palkinnon voitti tällä kertaa Alman uusi kappale, ja Mikael Gabrielin menevä kappale sijoittui hyvälle kakkossijalle.

Isänpäivänä suomikoululaisten perheissä isät saivat hienot itsetehdyt kortit, ja kerholaisten pöllö-yllätykset saivat myös kerholaistenkin suut makeaksi. Yhden suomikoululaisen osuvin kuvaus isästä oli, että parasta isässä on se, kun iltaisin saa istua isän viereen ja vain jutella päivän tapahtumat isän kanssa ihan kahdestaan.

Näin ollen, Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein iloista marraskuuta ja pian onkin aika aloittaa jo jouluvalmistelut!

Metsäretki

Kaksi viikkoa suomikoululaiset saivat nauttia rentouttavasta syyslomasta ja tänä maanantaina arki on taas alkanut Winterthurissa. Ennen syyslomaa, suomikoululaisten kertaan kuului metsäretki. Säiden osalta metsäretkipäivä osui juuri oikeaan aikaan, alkuviikko kun oli sateista mutta keskiviikkona suomikoululaiset saivat nauttia aurinkoisesta säästä metsän siimeksissä. Vallitsevan tilanteen vuoksi jokavuotista makkaranpaistoa ei järjestetty, mutta se ei tahtia haitannut.

Pienet kerholaiset saivat ensi töikseen etsiä itselleen munakennoon erilaisia metsän aarteita. Munakennoihin löysi tiensä erivärisiä pudonneita lehtiä ja oksia, männyn- ja kuusenkäpyjä sekä tammenterhoja. Pari kerholaista löysi myös värikkäitä kukkasia. Kun munakennot olivat kukkuroillaan metsän aarteita, saivat pienet kerholaiset tehtäväksi koristella siilin metsän aarteilla. Aarteita oli löytynyt kyllä niin paljon, että siilien koristeleminen oli helppoa.

Ja mitä sitten tapahtuikaan? Yhden suomikoululaisen metsän aarteista löytyi kaksi leppäkerttua. Leppäkertuille etsittiin yhdessä uusi koti ison puun viereltä. Loput aarteet päätyivätkin monen kerholaisen reppuun tuliaisiksi kotiin.

Isot suomikoululaiset leikkivät metsässä hiiri-susi- hippaa. Yksi oppilaista oli hirmuisen pelottava susi, joka jahtasi hiiriä. Hiirillä oli mahdollisuus ensin rauhassa tutkiskella ympäristöä ja mitä kaikkea sieltä löytyykään, kunnes äkkiä kuului ”susi tulee” ja sitten olikin jo kiire juosta karkuun pelottavaa sutta.

Isot koululaiset saivat myös listan opettajalta, jossa oli kuvattuna, mitä metsästä voisi löytyä. Listan avulla piti löytää ”jotain pyöreää, jotain painavaa, jotain ruskeaa, jotain kuivaa ynnä muuta”. Kun listan tarvikkeet oli löytynyt, tehtiin tarvikkeista taideteos. Oppilaat rakensivat yhdessä kepeistä kehykset maahan, ja listan luettelemat metsän aarteet aseteltiin niille varatuille paikoille. Toisesta tuli karhun pää ja toisesta lentokone.

Eskareiden ja pienten koululaisten edelliskertainen siili-teema jatkui metsäretkellä. Moni yrittikin etsiä siiliä puiden siimeksistä, jospa edes vilaus oikeasta siilistä olisi näkynyt, mutta oppilaat saivat tietää, että siilit ovat ennemminkin yöeläimiä. Oppilaat oppivat, missä siilit yleensä asustelevat, mitä ne syövät ja miten isoksi siilit voivat kasvaa. Opettajan johdolla luettiin myös pari kirjaa, missä oli ideana etsiä siiliä. Sitten olikin hyvä kerätä metsän aarteita, joista saatiin rakennettua siilille ja muille pehmoleluille minimaailma, missä ne voivat asustella. Kaksi oppilasta innostui myös piirtämään omat siilit kotiin vietäväksi.

Tällä metsäretkellä löydettiin monia erilaisia metsän aarteita ja opittiin paljon siileistä. Oppilaiden reput olivat varmasti metsäreissun jälkeen täynnä hienoja aarteita, koska mukaan tarttui yhtä sun toista tuliaista kotiin vietäväksi. Metsäreissun jälkeen olikin hyvä jatkaa syyslomalle, ja nauttia kaksi viikkoa lomaa. Huomenna taas Suomi-koulu jatkuu loman jälkeen!

Nähdään huomenna Suomi-koululla!

Syksynmerkkejä ilmassa

Kylmenihän se sää täällä Winterthurissa vihdoinkin, ja nyt voi virallisesti sanoa, että syksy on saapunut tännekin, jopa paikoin todella kylmänä ja viileänä pitkän lämpöisen kesän jälkeen. Edellisviikolla suomikoululaiset saivat nauttia ulkona syksyisestä ja varsin aurinkoisesta säästä. Nyt varsinkin, kun sää on ollut aurinkoinen ja lapset ovat viihtyvät paljon ulkona, niin luonnosta on voinut bongata, mitä erilaisempia syksyn merkkejä sekä syksyisiä eläimiä.

Tällä kertaa kerholaiset juttelivat syksystä ja, mitä kaikkea erilaista sitä voikaan syksyllä kerätä kasvimaalta. Opettajalla oli kuva kasvimaalta, mistä kerholaiset löysivät porkkanoita, maissia, eri viljoja, omenapuita ja päärynäpuita. Yhdessä oli hauska miettiä, mistä kaikki tykkäävät ja yksi eniten ääniä saanut hedelmä oli syksyinen omena. Kerholaiset miettivät myös, mitä muuta syötävää metsästä voisi löytyä ja olipa siellä muutama käynyt isin ja äidin tai mummun ja vaarin kanssa marjametsässä poimimassa mustikoita sekä sieniä. Sienet olivatkin tämän päivän teema. Kerholaiset saivat opetella leikkaamaan saksilla kärpässieniä ja se olikin alussa hieman hankalaa, mutta pienen opettelun jälkeen saksien käyttäminen onnistui jo suurimmalta osalta. Lapset saivat myös tehtäväksi laminoida ison kasan punaisia ja ruskeita tatteja sienipeliä varten. Tatteja tuli laminoitua niin paljon, että niistä riitti myös jokaiselle kotiin vietäväksi.

Näin syksyn alkaessa ja ilmojen viiletessä monet suomikoululaiset ovat bonganneet eri eläimiä luonnossa, joita usein näkee syksyisin. Yksi tällaisista eläimistä on ollut siili. Kerholaisten touhuissa mukana on tämän lukuvuoden alusta asti ollut pieni pehmoinen siili. Kerholaiset miettivätkin, millainen oikean siilin ”iho” mahtaa olla ja voikohan sitä silittää. Ja sitten kun selvisi, että siili on aika piikikäs olento niin toinen kysymys, mikä jäi muutaman kerholaisten mieltä askarruttamaan oli, että miten ne piikit eivät sitten pistä siiliä itseään.

Suomi-koulussa mukana on ollut myös toinen siili eskarin ekaluokkalaisten touhuja seurailemassa. Eskarin ekaluokkalaiset keräsivät pihalta suureen rasiaan syksyn merkkejä, ja pieni siili sai lämpimän ja pehmoisen nukkumapaikan kerätyistä oksista, lehdistä, tammenterhoista ja pähkinöistä. Sisällä suomikoululaiset saivat tehtäväksi miettiä, mitkä värit väripaletista ovat kolme perusväriä, ja kyllähän ne sieltä pienen mietinnän jälkeen löytyivät. Perusvärejä päästiin kokeilemaan, kun suomikoululaiset saivat leikata oman puun ja valita siihen yhden tai kahden perusväriä plus muita värejä. Perusvärien lisäksi maalauksista tuli syksyisen värikkäitä, missä monet ruskan eri värisävyt hienosti näkyvät.

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset viettivät koko oppikerran tällä kertaa metsässä, missä ohjelmassa oli etsiä syksyisiä aarteita luontoon tutustumisen merkeissä. ”Aarrekartasta” suomikoululaiset saivat lukea, mitä kaikkea eri eläimiä, hyönteisiä ja kasveja luonnosta voi syksyisin ja myös muutenkin löytyä, ja oli joukkoon eksynyt myös muutama muukin kohta, jotka eivät ollenkaan kuulu luontoon. Lapset löysivätkin valtavan paljon erilaisia luonnon aarteita, ja melkein kaikki kohdat aarrekartasta tuli täytettyä. Aarrekartan täyttämisen jälkeen mikäs olikaan hauskempaa kuin etsiä itse omia aarteita metsästä ja liimata ne paperille. Syksy ei ole vielä kellastanut kaikkia lehtiä, ja suomikoululaiset saivatkin tehdä juuri omanlaisensa vihreän metsän omista metsän aarteista.

Myös isot suomikoululaiset lähtivät pihalle luontoon ja tehtävänä oli ”etsiä ja löytää” luonnosta eri asioita. Monet sanat olivatkin sen verran tuttuja, että ne löytyivät nopeasti, mutta joukossa oli myös muutama uusi/vanha sana, jotka eivät välttämättä kuulu arkipäivän sanastoon. Kaarna tuotti monelle päänvaivaa, mutta yhteistuumin ja pienten vihjeiden avulla suomikoululaiset oppivat, mitä kaarna tarkoittaa ja sen jälkeen kaarnan palasia olikin helppo löytää.

Syksy on siitä kivaa aikaa, että silloin luonnosta löytää erilaisia ja erivärisiä lehtiä ja tammenterhoja, mistä voi koristella ja askarrella ties minkälaisia teoksia. Suomikoululaiset löysivätkin pihalta paljon erilaisia syksyn merkkejä ja voipi olla, että jospa ensi kerralla kävisi hyvä tuuri ja metsäretkellä suomikoululaisten siilikaverit saisivat uusia ystäviä.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia syyspäiviä!

Kesämuistoja ja syksyyn valmistautumista

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila hipoo hellelukemia, niin mikäs olisikaan parempi kuin nauttia vielä viimeisistä kesäpäivistä ennen syksyn tuloa. Edellisviikolla suomikoululaiset pääsivät muistelemaan, mitä kaikkea kivaa kesällä olikaan tehty.

Eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset pääsivät kokeilemaan, mitä toimittajan työ on. Pääteemana oli kesämuistot ja oi, kun lapsilla oli hauskaa, kun saivat muistella, mitä kaikkea sitä olikaan tullut kesällä tehtyä. Lopuksi kaikki kirjasivat omaan Suomi-koulun Kesälehteen parhaimmat muistot kesältä.

Suomikoululaiset menevät tuntien lomassa usein pihalle, milloin pitämään välituntia taikka syömään eväitä. Välillä oppitunnit pidetään ulkona, jolloin lapsilla on mahdollisuus tutustua ympäröivään luontoon. Luonnossa oleminen on tärkeää suomikoululaisille, koska pihalla on mahdollista pelata ja leikkiä jos jonkinmoisia pelejä kuin myös nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Tällä kertaa isojen koululaisten pääteemana oli tutustua Suomen luonnon päivään, jota vietettiin Suomessa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Oppilaat saivat itse valita pelin, jota kaikki pelasivat. Tällä kertaa peliksi valikoitui kirkonrotta, ja pihassa kaikuikin monet kerrat ”oma rotta!” ja ”kaikki pelastettu”, kun etsijä sai etsiä piilossa olevia suomikoululaisia.

Eskarin ekaluokkalaiset nauttivat myös välipalan ulkona. Lasten mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun he saivat keksiä, mitä kaikkia olioita olikaan lasten seurana. Seurana oli muun muassa paljon vaarallisia porkkana-, omena-, korppu- ja ruisnappikrokotiileja.

Pihalla jatkettiin myös kesämuistojen muistelemista ja jokainen sai piirtää maahan liidulla oman Suomi-kartan, johon merkittiin, missä päin Suomea niitä kesämuistoja oli syntynytkään. Joku oli käynyt kesällä Pohjois-Suomessa, kun taas muutamat muut olivat viihtyneet Keski- ja Itä-Suomessa.

Vaikka sää onkin yhä edelleen täällä Sveitsissä todella lämmin ja aurinkoinen, on syyskuu jo puolessa välissä. Mutta kyllä se syksy sieltä tännekin pikkuhiljaa tulee ja sen voi jo aamulla aikaisin aistia. Kerholaiset saivatkin miettiä, mitä kaikkea syksyyn kuuluukaan, ja kun sitä oikein alkoi pohtia, niin löytyihän sieltä vaikka mitä asioita, jotka syksylle ovat ominaisia. Lapset olivat valinneet omenan, päärynän ja myös paljon eri ötököitä. Ja kyllähän se niin on, että parhaimmat omenat ja päärynät saadaan syksyllä, kun ne ovat tuoreina juuri puista kerättyinä. Kerholaiset pääsivät myös itse koittamaan onnea Syysomena-pelissä, jossa kerättiin erivärisiä omenoita. Syksyyn mahtuvat myös etanat, joita kerholaiset pääsivät askartelemaan.

Myös eskarin ekaluokkalaiset muovailivat värikkäitä syysmaisemia, joihin he lisäsivät eri eläimiä, hyönteisiä ja kukkia, kaikkea mitä nyt luonnosta voi löytyä. Muutamaan syysmaisemaan oli myös löytänyt kummitus oman paikkansa.

Nautitaan vielä lämpimistä kesäpäivistä ja toivotellaan syksy pikkuhiljaa tervetulleeksi myös tänne Sveitsiin!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille aurinkoisia päiviä!

Suomi-koulun uusi lukuvuosi

Nyt se vihdoin ja viimein alkoi!

Winterthurin Suomi-koulun uusi lukuvuosi on alkanut aurinkoisissa merkeissä pitkän tauon jälkeen. Perinteisesti suomikoululaiset ja heidän vanhempansa ovat kouluvuoden alussa kokoontuneet koulun pihalla ja opettajat ovat järjestäneet tervetuliaisleikin. Tällä kertaa turvavälit huomioon ottaen, koulun puheenjohtaja toivotti kaikki lyhyesti tervetulleiksi ja oppilaat siirtyivät opettajiensa kanssa omiin luokkiin.

Vanhemmat saivat saattaa pienet kerholaiset ensimmäisellä kerralla luokkaan asti. Käveltäessä koulun ovista sisään, tokaisi yksi kerholainen: ”Äiti, mä tiedän tän paikan! Mä oon käynyt täällä ennenkin!”

Kerholaisten ryhmässä juteltiin aluksi kesäjuttuja ja kaikki saivat mahdollisuuden kertoa, mikä oli ollut parasta kesässä. Kesäisistä aiheista jatkettiin myös kirjojen parissa, kun päästiin kuuntelemaan touhukkaan leppäkertun ja Kerkko kurnuttajan seikkailuja. Tällä kertaa kerholaiset saivat tehtäväksi piirtää oman kuvan ja niistä tulikin todella upeita, kerholaiset totesivatkin olevansa hyviä taitelijoita. Ehkä parasta eilisessä Suomi-koulussa oli kuitenkin kerholaisten mielestä tanssiminen ja laulaminen. Tunnin päätyttyä luokasta marssi joukko kerholaisia punaiset posket hehkuen ja silmät loistaen. Monet kertoivat, että oltiin tanssittu ja laulettu niin paljon, että tuli oikein hiki. Kerholaiset lauloivat eri suomalaisia lastenlauluja, mutta voiton vei kyllä Satu Sopasen hälytysajoneuvot -laulu, jonka lapset yksimielisesti äänestivät parhaimmaksi tanssilauluksi.

Eilisen kuuman päivän teemaa mukaillen eskarin tokaluokkalaiset ja koululaiset askartelivat auringolle säteet. Jokaiseen säteeseen sai suomikoululainen kirjoittaa oman nimensä. Auringosta tuli näin ollen hienon värikäs. Koska pihalla sää oli mitä mainioin, pidettiin tunti osittain pihalla. Lapset pääsivät värisuunnistamaan, tarkoituksena oli löytää jokaista eri väriä luonnosta, mitä paperille oli maalattu. Uutta väriä ei saanut alkaa etsimään ennen kuin vanha väri oli löydetty. Ai että kun oppilailla oli hauskaa etsiä uusia värejä, ja lopulta kaikki värit löydettiinkin yhteisvoimin.

Isot koululaiset saivat tehtäväksi ensin vastata eri kysymyksiin, mitä kukin oli kesälomalla tehnyt, jonka jälkeen juteltiin opettajan kanssa. Jäätelö oli ainakin suurimmalle osalle maistunut kesän aikana ja parasta oli kaverien kanssa tapaaminen pitkän tauon jälkeen.

Tällä koulukerralla tehtävänä oli harjoitella kuukausia vuosiympyrän avulla. Ekaksi vuosiympyrään kirjoitettiin jokaisen kuukauden nimi, jonka jälkeen jokaisen kuukauden kohdalle liimattiin väritettyjä kuvia. Kuvien avulla näkee, mikä jokaiselle kuukaudelle on tyypillistä, esimerkiksi heinäkuussa voi pistää t-paidan päälle kun on niin lämmin, mutta lokakuussa on parempi olla jo hieman paksumpi takki päällä jos meinaa pihalla tarjeta.

Keväällä Suomi-koulun tunnit toteutettiin etänä vallitsevan tilanteen mukaan, mutta tämä lukuvuosi saatiin startata lähiopetuksen merkeissä. Innostus ja pieni jännitys olivat käsin kosketeltavissa, kun suomikoululaiset pitkän ajan jälkeen pääsivät näkemään taas kavereita sekä opettajia koulussa. Olikin ihanaa nähdä, miten reippaasti sekä isot että pienet suomikoululaiset saman tien suunnistivat opettajan luokse ja puheensorinasta ei meinannut tulla loppua, kun jokainen halusi kertoa opettajalle, mitä kuuluu. Tässä kiteytyy paras anti Suomi-koulusta: siellä on kivaa!

Tervetuloa vanhat sekä uudet oppilaat ja opettajat sekä vanhemmat!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille loistavaa alkanutta lukuvuotta!

Lukuvuoden päätös – hieman erilainen kevätjuhla

Keskiviikkona oli Winterthurin Suomi-koulun kevätjuhla, joka on perinteisesti järjestetty viimeisellä koulukerralla. Tämän lukuvuoden kevätjuhla oli vallitsevan tilanteen vuoksi hieman erilainen kuin muina vuosina. Kevätjuhla järjestettiin etänä, Zoomin välityksellä. Opettajat pitivät jokaiselle ryhmälle oman tunnin, jonka aikana herkuteltiin, vaihdettiin kuulumiset ja katsottiin kooste lukuvuodesta.

Pienet kerholaiset juttelivat hieman ujostellen opettajan kanssa, kun he kertoilivat kuulumisia. Kerholaiset ovat kevään mittaan saaneet useamman kirjeen opettajalta, missä on ollut jos jonkinnäköistä tehtävää ja askartelua. Kuulumisien jälkeen pienet kerholaiset saivat tehtäväksi värittää jäätelöaiheisen kuvan juuri sen väriseksi, miltä paras jäätelötötterö maistuu. Ja voi, mikä yllätys opettajalla olikaan lapsille: kaikki lapset saivat evääksi syödä jäätelöt! Miten juuri sattuikin, että jokaisen kotona sattui olemaan yksi jäätelö jokaiselle pienelle kerholaiselle. Ai, että kun jäätelö oli oikein hyvää.

Isot kerholaiset ja eskarit osallistuivat suomiaiheiseen tietokilpailuun. Välillä ei oikein ollut selvyyttä kuka ehti ensin arvaamaan oikein, koska niin moni tiesi vastauksen. Posti oli myös ehtinyt tuomaan kirjeen melkein jokaisen suomikoululaisen kotiin, mistä paljastui yllätyskirje opettajalta sekä Unicefin kympin todistus ja osallistumistodistus Winterthurin Suomi-koulun opetukseen.

Isojen koululaisten tehtävänä oli tällä kertaa eri ryhmissä keksiä ohjelmaa muille. Ohjelman keksiminen ryhmissä Zoomin kautta oli hauskaa puuhaa, ja oppilaat kehittivätkin erilaisia sanaleikkejä ja vitsejä toisille. Välillä naurunpuuskahduksilta ei voitu välttyä, kun oppilaat saivat esitellä omat sanakeksintönsä toisille.

Tämä lukuvuosi jäi varmasti suomikoululaisten ja opettajien mieleen sen erikoisuutensa vuoksi. Vaikka Suomi-koulua ei ole ollut mahdollista järjestää paikan päällä niin etätyöskentely on mahdollistanut, että Suomi-koulu on myös jatkunut. On ollut upeaa seurata, miten oppilaat (myös ne erittäin pienet) ja opettajat ovat sopeutuneet uuteen tilanteeseen ilman ongelmia. Zoom ei monessakaan perheessä vielä ennen tätä kevättä ollut kauhean tuttu juttu ja nyt sitä käyttääkin jo mennen tullen. Tämä kevät jos mikä on kyllä hatunnoston paikka sekä oppilaille että opettajille!

Koska opettajilla ja oppilailla ei ollut mahdollisuutta nähdä toisia tänään muuten kuin virtuaalisesti, niin päätimme julkaista parhaimmat palat Winterthurin Suomi-koulun lukuvuodesta sekä oppilaiden ja opettajien kesätervehdykset! Nyt onkin suomikoululaisten aika suunnata kesälaitumille ja nauttia auringosta ja jäätelöstä!

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille erittäin rentouttavaa ja hyvää kesälomaa! Nähdään elokuussa!

Äitien oma juhlapäivä

Äiti – se yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä sanoista, jonka lapsi sanoo.

Äitienpäivää vietetään Suomessa toisena toukokuun sunnuntaina eli tänään. Äideillä on oma juhlapäivä, joka on myös virallinen liputuspäivä Suomessa. Tänä sunnuntaina monessa perheessä äitiä juhlitaan eri tavoin, ja suomikoululaisetkin ovat saaneet järjestellä äideille, mitä erilaisempia yllätyksiä.

Tälläkin kertaa Suomi-koulua ei voitu järjestää lähiopetuksena, vaan Suomi-koulun tunnit tapahtuivat etätyöskentelynä. Isojen eskareiden opettaja oli jakanut oman luokkansa neljän oppilaan ryhmiin ja jokaisen pienryhmän kanssa opettaja järjesti etätunnin Zoomin avulla. Opettajan johdolla oppilaat saivat avata tarkasti varjellun postista saapuneen kirjeen. Ohjeita tarkasti kuunnellen ja seuraten oppilaat askartelivat yhdessä opettajan kanssa äitienpäivälahjan. Ai että, kun lapset olivat ylpeitä siitä, että he saivat yksin opettajan kanssa etänä askarrella. Yksi oppilaista ponkaisi onnellisena tuolistaan pystyyn saatuaan äitienpäiväyllätyksensä valmiiksi ja hihkaisi kaikille, että hän menee näyttämään tämän äidille. Onneksi opettaja ehti vielä väliin sanomaan, että äidin pitäisi nähdä se yllätys vasta sunnuntaina ja äiti joutui valitettavasti vielä pysymään autuaan tietämättömänä lahjasta. Tosin äiti sai lohdutukseksi ylijääneistä askartelutarvikkeista jäätelön.

Isommat koululaiset saivat tehtäväksi yllättää äidin leipomalla herkullisia juustoleipäsiä. Posti toi kirjeen mukana juustoleipästen ohjeen. Itsetehtyhän leipä on tuoreena ja juuri uunista tulleena ihanan makuista ja mitä parhaimpia yllätyksiä. Mikä onkaan sen parempi kuin uunituore ja itsetehty leipä, jonka tuoksu kierii äidin nenään ensimmäiseksi aamulla täyttäen koko kodin.

Pienet kerholaiset ja eskarit saivat postissa ison valkoisen kirjekuoren, joka työnnettiin heti isän käteen ilman että äiti sai siihen edes koskea. ”Tämä on sitten minun ja iskän tehtävä ja sinä et äiti saa nähdä sitä, onko selvä?” kuului komento erään kerholaisen suusta kirjeen saavuttua kotiin. Opettaja oli kirjoittanut selvät ohjeet isälle, miten yllätys askarrellaan kerholaisen kanssa äidille ja miten yllätys pyritään pitämään visusti salassa aina sunnuntaihin asti. Oi sitä kerholaisen ilmettä, kun sai kertoa äidille, että hänelläpä on yllätys ja se onkin suuri salaisuus. Se salaisuus meinasi melkein jo keskiviikkoiltana paljastua, kun kerholainen iltapöydässä kovaan ääneen kertoili parhaimpia päivän tapahtumia, mutta onneksi isä ehti vielä pelastamaan tilanteen.

Tänä aamuna on varmasti moni suomikoululainen ollut innoissaan ja onnellinen, että äiti saa vihdoin ja viimein avata sen oman yllätyksen ja nähdä, mitä sieltä paljastuu. Joissakin suomikoululaisten kodeissa äidit ovat saaneet maistella herkullisia juustoleipäsiä, kun taas toisten kodeissa äidit ovat saaneet lasten askarreltuja kortteja. Tämän vuoden äitienpäivä jää varmasti myös monen isän mieleen, kun isät pääsivät askartelemaan erilaisia kortteja äideille, ja pitämään yllätykset salaisuuksina aina tähän päivään saakka.

Loppuun vielä parin eskarilaisen, kerholaisen ja koululaisen mietteitä, millainen äiti on: Äiti on se kaikkein rakkain, jolle voi kertoa huolet ja murheet ja joka puhaltaa niin pienet kuin isotkin haavat terveiksi. Välillä äiti on myös se ärsyttävin tyyppi, joka jaksaa huolehtia lastensa tekemisistä, ja muistuttaa koko ajan aurinkorasvan tai pyöräilykypärän käytöstä. Loppujen lopuksi suurin ihmetyksen aihe oli, että äidit ovat niitä ihmeellisimpiä tyyppejä, kun ne tietävät aina, missä kaikki tavarat ovat, vaikka ne olisivat niin hukassa, ettei millään löydy. Äidit ovat parhaita.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää!

Erilainen kevätlukukausi – Suomi-koulua etänä

Keskiviikkona olisi ollut Suomi-koulua, mutta koronaviruksen takia Sveitsissä kaikki koulut ovat kiinni aina kevätlomaan saakka. Vaikka koulut ovatkin kiinni ja oppilaat pysyvät kotona, niin Suomi-koulu jatkaa toimintaansa, tosin tällä kertaa etänä. Jotta oppilaiden ja opettajien yhteys säilyisi, lähettivät opettajat jokaiselle oppilaalle keväisen tervehdyksen. Keskiviikkona posti toikin erikokoisia kirjeitä suomikoululaisten iloksi. Kirjeistä löytyi jos jonkin näköisiä tehtäviä ratkottavaksi, joita olisi tunnilla yhdessä tehty.

Pienet kerholaiset saivat opettajalta tehtäväksi askarrella pääsiäispupun, sillä pääsiäinen lähestyy jo kovaa vauhtia. Pääsiäispupu leikattiin katkoviivoja pitkin ja sille liimattiin silmät, nenä ja suu. Koska pihalla oli tällä kertaa kylmempi ja sateisempi päivä, päätettiin pupulle liimata myös hanskat ja kengät, jotta pupun kädet ja jalat pysyisivät lämpiminä.

Isojen kerholaisten kirjeestä löytyi samettinen pussi, jossa oli pavunsiemeniä. Arvaatte jo ehkä, mihin tunnettuun satuun nämä liittyvät? Totta, Jaakko ja pavunvarsihan se on kyseessä. Isot kerholaiset saivat tehtäväksi kasvattaa oman pavunvarren ihan oikeista ja ehkä jopa lumotuista pavunsiemenistä. Pavunsiemen laitetiin lasiseen purkkiin talouspaperin tai keittiörätin kanssa. Lapsilla on mahdollisuus seurata joka päivä, miten pavun kasvu alkaa ensin juuresta ja pikkuhiljaa pavunvarsi kasvaa ja kasvaa ylöspäin tullen täysin näkyviin.

Eskarilaisten kirjeestä löytyi Värinauttien sanoja sattumarunoihin. Tarkoitus oli valmistaa runo sanoja ja kuvia yhdistelemällä. Ja upeita runoja sanoista ja kuvista syntyikin:

Tällä hetkellä koululaisten elämä pyörii lähinnä perheen kesken ja muiden ihmisten tapaaminen ei ole mahdollista. Eskarilaiset saivatkin tehtäväksi lähettää keväisen kortin tervehdykseksi jollekin, ketä se voisi ilahduttaa. Taitaapa olla, että monet mummit ja vaarit Suomessa saavat pian postia.

Isot koululaiset saivat tehtäväksi harjoitella kuukausia eri tehtävien muodoissa. Viime tunneilla oppilaat olivat kuulleet jo suomalaisen kansansadun, ja tällä kertaa tehtävänä oli harjoitella ääneenlukemista perheenjäsenille ja keskustella sadun merkityksestä.

Kerholaisten ja eskarilaisten tehtäväpaketin mukana tuli myös keväinen yllätys, nimittäin pääsiäisruohon siemeniä. Siemenet laitettiin multaan kasvamaan ja nyt jännityksellä suomikoululaiset saavat päivien ajan seurata, milloin siemenistä alkaa pääsiäisruoho kasvamaan.

Vaikka arki on kaukana normaalista, kevät pilkahtelee aina välillä pilvien takaa. Myös pääsiäinen on jo ihan ovella. Uudesta tilanteesta huolimatta Suomi-koulun etätyöskentely onnistui erittäin hyvin, sen todistavat suomikoululaisten upeat askartelut ja runot. Jännityksellä odottaen, mitä istutetuista siemenistä kasvaa.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille keväistä viikkoa!

Laskiaisrieha & Kalevalan päivä

Tänään vietetään Kalevalan päivää, jolloin juhlitaan myös suomalaisen kulttuurin päivää. Elias Lönnrot kokosi Kalevalan, joka on Suomen kansalliseepos. Winterthurin Suomi-koulu juhlisti jo keskiviikon koulukerralla Kalevalan päivää ja siinä samalla laskiaista.

Perinteisesti Winterthurin Suomi-koulussa on järjestetty laskiaisrieha helmikuun lopulla, jolloin oppilaat ovat koulukerran aikana päässeet nauttimaan talven riemuista ulos, mutta tänä vuonna lumitilanne on ollut jo pitkään hieman märän puoleinen. Pienten kerholaisten mennessä ulos, saivat kaikki oppilaat tehtäväksi löytää lunta, jota olikin oikein etsittävä toden teolla. Iloinen yllätys olikin, kun lunta löytyi lopuksi sen verran, että pienet kerholaiset saivat tehtyä mini-minilumiukon.

Koska lunta ei pihalta löytynyt niin paljon, että siellä pääsisi mäkeä laskemaan, pienet kerholaiset ideoivat paperille, miltä laskiaisrieha näyttää. Styroksista ja vanusta sai hienoja lumipalloja liimattua paperiin. Laskiaisriehaa kuvailemaan liimattiin eri eläimiä, jotka viilettivät mäkeä alas kelkoillansa.

Laskiaisrieha (ilman lunta tai lumen kanssa) ei olisi mitään, jollei silloin syötäisi myös laskiaispullia. Pienet kerholaiset saivat yhdessä opettajan kanssa täyttää kermavaahdolla ja mansikkahillolla vanhempien vastaleivotut pullat ja ai että, kun niistä tulikin komeita pullia. Eväiden jälkeen saatiin nauttia herkullisista laskiaispullista, jotka veivät kyllä kielen mennessään.

Isommat oppilaat tutustuivat Koirien Kalevalaan, joka on Mauri Kunnaksen kuvakirja Kalevalasta. Koirien Kalevalassa on samoja hahmoja kuin alkuperäisessä Kalevalassa: Kalevalan väki on kuvattu koirina, kun taas pitkällä Pohjoisessa asuva väki on susia. Niiden välissä Lemminkäisen perhe on kuvattu kissoina. Oppilaat kuuntelivat koirien Kalevalan tarinaa, kuinka koirat ja sudet kilpailevat ja taistelevat, kuka on metsien kuningas. Koirien Kalevalan juoni noudattaa suurimmalta osin Lönnrotin alkuperäisteosta. Oppilaat saivat myös itse tutustua leikin varjolla paremmin Kalevalan hahmoihin. Leikkinä toimi hedelmäsalaattileikki Kalevalan hahmokorteilla, jossa jokaisessa kortissa oli Kalevalasta tuttu koirahahmo, susihahmo tai kissahahmo.

Kalevalan päivän kunniaksi Suomi-koulussa järjestettiin Kalevalakorunäyttely, jossa oppilaat saivat myös suunnitella omat kalevalakorut. Osa oppilaista halusi askarrella Kalevalakorun kultaisesta paperista, kun taas osa oli enemmän hopeapaperin puolella. Hopea tai kultainen, koruista tuli todella upeita. Korusuunnittelun jälkeen, oppilaat pääsivät vielä pihalle nauttimaan herkullisista laskiaispullista.

Winterthurin Suomi-koulu toivottaa kaikille hyvää Kalevalan päivää!

Ystävyys teemana Suomi-koulussa – muumit, tarinankerrontaa ja kova jätkä

Winterthurin suomikoululaiset ovat saaneet nauttia viimeisen kahden viikon ajan hiihtolomasta. Edellisviikon tunneilla luokissa opeteltiin ja askarreltiin eri asioita, mutta tunteja yhdisti kuitenkin yksi tärkeä asia. Se oli ystävyys. Suomi-koulun ainoana tarkoituksena ei ole oppia suomen kieltä ja kulttuuria, vaan tutustua myös muihin oppilaisiin ja saada ystäviä, joiden kanssa on mahdollista puhua suomen kieltä. Ystävyys on siitä mielenkiintoinen ja tärkeä teema, että luokissa sitä voi lähestyä monelta eri kantilta ilman sen suurempaa huomiota, mutta samaan aikaan sitä ei voi lokeroida ainoastaan yhdeksi asiaksi. Sinulle, minulle tai noille muille, ystävyys voi merkitä varsin eri asioita.

Pienet kerholaiset tutustuivat yhdessä muumien maailmaan. Muumeille ystävyys on tärkeää ja muumikirjoista välittyykin vilpitön ystävyys lukijalle. Tove Janssonin muumit ovat saavuttaneet Suomessa ja myöskin maailmalla suuren suosion ja se ei ole ollenkaan ihme. Muumikirjoja luettaessa ne vievät lukijansa (ison tai pienen) jos monenmoisiin seikkailuihin ja kiperiin tilanteisiin, mistä aina selvitään enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Muumikirjojen tutkimisen jälkeen, kerholaiset saivat askarrella oman muumimukin. Monen suomikoululaisen kodista löytyykin jo yksi, kaksi tai useampi muumimuki, mutta tällä kertaa jokainen kerholainen sai askarrella oman muumimukinsa ja valita siihen oman suosikki-muuminsa. Askarreltuihin muumimukeihin pääsi moni suosittu muumihahmo mukaan, myös hieman pelottava mörkö oli askarreltu muutamaan mukiin. Yksi kerholaisista tiesi sanoa, että mörkö ei laisinkaan ole pelottava, vaan vain yksinäinen, siksi mörkökin on tärkeää ottaa mukaan muumimukeihin.

Lukeminen on yksi tärkeimmistä taidoista pitää yllä suomen kieltä. Lukemisen kanssa yhtä tärkeää on myös tarinankerronta ja sen osaaminen. Monet eivät tule ajatelleeksi sitä, että lastenkirjojen sadut ovat useimmiten aikuisten kirjoittamia tekstejä, mutta itse lapset voivat yhtä hyvin kertoa mitä mielikuvituksellisempia tarinoita, joita aikuiset eivät edes tule ajatelleeksi. Viime tunneilla eskarilaiset harjoittelivat tarinankerrontaa. Tarinan kertominen ei välttämättä ole niin helppoa, mutta yhdessä muiden kavereiden kanssa tarinasta voi syntyä vaikka minkälainen matka mielikuvitusmaailmaan. Mikäs onkaan sen hauskempaa kuin kertoa tarinoita kavereiden kanssa. Tarinankerronnan yhteydessä lapset päättivät myös rakentaa torneja luokasta löytyneistä puupalikoista: yhteistyössä on voimaa, sillä puupalikoista syntyivät korkeat tornit.

Isot koululaiset kuuntelivat 10-vuotiaan suomalaispojan (Nameless J) laulun “Astetta kovempi jätkä”, joka on tällä hetkellä yksi suosituimpia musiikkikappaleita Suomen kouluissa. Laulu kertoo koulukiusaamisesta koulukiusatun näkökulmasta ja tuo esille, miten pienestä asiasta koulukiusaaminen voi alkaa. Suomikoululaiset saivat tehtäväksi miettiä, mitä tarkoittaa olla kova jätkä ja millainen on hyvä ystävä. Pojat siihen totesivatkin, että kova jätkä on sellainen, joka uskaltaa mennä kiusatun puolelle ja olla tämän ystävä.

Vaikka tunneilla opeteltiin ja tehtiin eri asioita, koulukerran voisi kiteyttää kahteen eri lauseeseen: muumeista, heidän ystävyydestä ja avarakatseisuudesta voi jokainen oppia paljon. Tärkeintä on, että jokaisella oppilaalla on koulussa hyvä olla ja kova jätkä on juuri sellainen, joka ottaa huomioon muut eikä kiusaa ketään.

Winterthurin Suomi-koulu palailee taas hiihtoloman jälkeen tositoimiin. Nähdään ensi viikolla!